Keskustalainen Helsinki

Helsingin ympäristölautakunnan jäsenenä haluan kiittää julkisesti Matti Vanhasta tuesta sille linjalle, joka edustaa todellista muutosta Suomen suurimman kaupungin Helsingin siirtymiselle kauaskantoisen kestävän kehityksen linjalle. Tämän illan Ylen vaalitentissä puolueiden väliset teot ja erot vastuun ottamisesta ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä ja ympäristökysymyksissä nousivat selkeästi esiin.

Hiiletön Helsinki
Matti Vanhanen on tämän eduskuntavaalikampanjan aikana nostanut esiin kaksi pääkaupunkimme tärkeintä ympäristöpoliittista kysymystä. Ensimmäinen niistä on Helsingin luopuminen hiilen ja öljyn poltosta korvaamalla nämä lämmön-, sähkön ja energiantuotantomuodot puusta saatavilla raaka-aineilla. Illan vaalitentissä kuultiin Eero Heinäluoman ja Jyrki Kataisen suulla selkeästi se energiapolittiinen linja, jota SDP ja Kokoomus ovat Helsingissä ajaneet ja se tärkeimpiin energiapoliittisiin asioihin puuttumattomuus, jota Vihreät ovat Helsingissä vuosikausia harrastaneet ja josta Tarja Cronbergkin tänään vaikeni. Helsingin pitää luopua Matti Vanhasen toivomuksen mukaan Hanasaaren ja Salmisaaren hiilidioksidipäästöisistä voimaloistamme.

Pehmeiden liikennemuotojen Helsinki
Toinen merkittävä kysymys liittyy liikenteeseen. Kevyen liikenteen nostaminen politiikan raskaimmalle huipulle on ollut Matti Vanhaselta helsinkiläisiä erittäin läheisesti koskettava kysymys. Jo vuosikymmeniä kaupunkimme polittisesta keskustelusta liikenteen vähentämiseksi on puuttunut täydellisesti kevyestä liikenteestä huolehtiminen. Siksi pääkaupunkimme on tänään kaikista suurista pohjoismaisista kaupungeista viimeisenä kevyen liikenteen käyttäjäosuuksissa ja ensimmäinen yksityisautoilussa. Autoton keskusta ei tule Helsingissä koskaan toteutumaan, jos keskustelussa puhutaan vain julkisesta liikenteestä ja yksityisautoilusta.

Äänestä muutos Helsinkiin, siihen tarvitaan kahdet vaalit
Kehotan helsinkiläisiä lähtemään sunnuntaina sankoin joukoin vaaliuurnille, jotta saamme vahvemman keskustalaisjohtoisen hallituksen jatkamaan työtään. Lisäksi on erittäin tärkeää, että vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Helsingissä nähdään todellinen muutos puolueiden voimasuhteissa. Sinä päivänä jona yhtä aikaa nähdään Suomessa Keskustan johtama hallitus ja Helsingin kaupunginvaltuustossa suuri keskustalainen ryhmä, tulee alkamaan pääkaupunkimme muuttuminen hiilettömäksi, öljyttömäksi, kevyttä liikennettä ja järkeviä joukkoliikenneyhteyksiä suosivaksi edelläkävijäkaupungiksi.

Muutoksen havina
Osallistuin muutama viikko sitten Ylen Vaaliexpress -lähetykseen, jossa pääsin kommentoimaan Suomen ja Helsingin energiapolitiikkaa. Tämän tv-esiintymisen seurauksena olen saanut runsaasti positiivista palautetta. Palautetta on tullut energia-alan yrittäjiltä, koijärveläisiltä, tutkijoilta, tavallisilta kaduntallaajilta, puoluetovereilta, Keskustan 1960-luvun Vihreän Aallon edustajilta, Vihreiden entisiltä äänestäjiltä ja jopa perustajilta.

Mielenkiintoisimmassa palautteessa minulle kerrottiin, että suomalaisessa politiikassa alkaa vasta nyt näkyä 40 vuoden takainen keskustalainen Vihreän Aallon politiikka. Matti Vanhanen on kuulemma nyt nostanut juuri niitä arvoja esiin, joista keskustanuoret tuolloin kantoivat huolta ja jollaisen poliittisen opin nykyinen pääministerimme aikanaan sai. Minua lämmitti se, että palautteessa oma kekoon kannettu korteni laskettiin tämän politiikkalinjauksen vankkumattomaksi tukirakenteeksi.

Olen varma, että tämä palaute on merkki siitä, että tulemme vielä näkemään päivän, jona muutos tapahtuu ja Helsingin poliittiset voimasuhteet tulevat muuttumaan 1960-luvun Helsingin Keskustanuorista alkaneen Vihreän Aallon poliittisia tavoitteita mukaileviksi.

Helsingin energiapolitiikka

Matti Vanhanen otti viime viikolla kantaa Helsingin energiapolitiikkaan. Kritiikki osui oikeaan, sillä Helsinki on pohjoismaisista kaupungeista ylivoimaisesti suurin kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja.

Helsingin energiasta tuotettiin vuonna 2005 54% maakaasulla, 19% kivihiilellä, 19% ydinvoimalla ja vain 8% uusiutuvilla energianlähteillä. Koko Suomen energiasta 24,5% tuotettiin samana vuonna uusiutuvilla energialähteillä.

Asia on helposti korjattavissa. Voisimme esimerkiksi sulkea nyt käytössä olevia kivihiili- ja maakaasulaitoksia ja rakentaa tilalle tuulivoimaloita. Tuulivoiman investointikustannukset ovat noin 1000 euroa/kwh. Tästä toteutuneena esimerkkinä voi pitää esimerkiksi Oulun tuulivoimaloita. Helsingin edustalle on mahdollista rakentaa satoja megawattitunteja tuulivoimaa. Kustannukset olisivat näin ollen huomattavasti pienemmät kuin esimerkiksi länsimetroon kuluvat rahat. Lisäksi tuulivoimalainvestointi tulisi ajan kuluessa kannattavammaksi. Helsingistä tulisi myös omavaraisempi energiantuotantonsa suhteen.

Tuulivoima on vain yksi esimerkki siitä kuinka päästöjämme voitaisiin vähentää. Useat poliitikot ovat asiasta kuitenkin eri mieltä ja tämä tekee päätöksenteosta vaikeampaa. Muun muassa Kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara kirjoitti taannoin tuulivoimasta näin:

“Linnut vaihtavat muuttoreittejään eivätkä lennä voimalapuistojen yli. Vesilinnut lentävät matalalla, joten ne murskaantuvat roottoreihin. Porot ja hylkeet pelkäävät ulisevaa ääntä. Matalikoille rakennetut tuulivoimalayksiköt vaikuttavat kalojen elämään. Mahdollisesti silli, ankerias ja lohi muuttavat vaellusreittejään. Kalat ovat erityisen herkkiä matalille äänille, jotka syntyvät roottoreista. Helsingin edustalla olevat matalikot tulee säilyttää sellaisena kuin ne nyt ovat, ilman tuulipuistoja. Ikävä kyllä Ympäristöministeriö on antanut luvan tuulivoimalayksiköiden rakentamiseksi Högsåran saarelle, joka on pala kauneinta Saaristomeren kansallispuistoa. Saamme ihailla “tuulimyllyjä” 12 kilometrin säteellä Saaristomerellä. Mikä on niiden vaikutus linnustoomme, emme vielä tiedä. Kuka tarvitsee tehotonta ja epävarmaa “viherpeippovoimaa”, kun sen ympäristövaikutukset ovat ilmeiset?”

Helsingin edustalla Asko-Seljavaaran pelot eivät kuitenkaan toteutuisi. Vesilinnut eivät lennä tuulivoimala-alueilla kaukana rannoilta. Porot ja hylkeetkään eivät liikuskele siellä. Kalojen vaellusreitit eivät Helsingin edustalla häiriintyisi. Kauempana merellä sijaitsevat voimalat eivät myöskään olisi maisemassa juuri majakoita merkittävämpiä kohteita.

Mieti tulevissa vaaleissa tarkkaan ketä äänestät, sillä sadat miljoonat eurot kannattaa sijoittaa järkevästi. Tulevaisuus palkitsee ympäristöystävällisiin energialähteisiin investoivat.

Helsingin päätöksentekoonkin kaipaisi rohkeutta näissä asioissa.

Ketjuuntunut vai jonoontunut?

Hesari ja kävelijät
Viime torstain Helsingin Sanomat kirjoitti ehdokas Matti Vanhasen innostusta kävelyteihin. Samana päivänä sattui olemaan myös Keskustan puoluevaltuuskunnan kokous työpaikallani Apollolla. Leikkasin lehtiartikkelin ja kirjoitin siihen kiitokset Matti Vanhaselle. Hän kommentoi median “vihdoinkin tarttuneen tähän aiheeseen”.

Huolimatta siitä että Helsingin Sanomat puhuu kävelyteistä, Vanhanen tarkoittaa kampanjallaan myös pyöräilijöitä ja muita kevyen liikenteen kulkijoita. Aihe ei median mielestä ole ilmeisesti tärkeä tai kiinnostava.

Raskaudenhulluus
Helsingissä, jossa kevyen liikenteen edistämisen luulisi olevan ykkösaihe liikennesuunnittelussa, tuskin koskaan kuulee puhuttavan julkisuudessa pyöräteistä ja jalkakäytävistä. Sen sijaan ykkösuutisia ovat metroliikenteen kehittäminen, parkkipaikkojen vähäinen määrä, julkisen liikenteen lippujen hinnat tai jotkin muut raskaamman liikenteen investoinnit.

Pölyä ja päästöjä
Pian on taas kevät ja Helsingin katupölytilanne äityy pahaksi. Vanhukset, lapset ja sairaat saavat oireita ja kärsivät katupölystä. Ympärivuotisena ongelmanamme on kaupungin valtavat kasvihuonekaasupäästöt. Niitä ei kannata edes lähteä vertaamaan muiden saman kokoisten ja samalla leveyspiirillä olevien kaupunkien kanssa.

Pyöriä, kävelylenkkejä ja kevättä
Huolimatta monista ympäristöstämme huolestuneista puheista, liikalihavuudesta ja muusta terveytemme heikkenemisestä kukaan ei tunnu täällä osaavan visioida millainen voisikaan olla kaupunki, joka olisi rakennettu kävelijöille ja pyöräilijöille. Muutamalla valveutuneimmilla saattaa olla näkemyksiä autottomasta keskustasta tai huoli lähialueen ulkoilumahdollisuuksista, mutta laajemmat suunnitelmat ja ideat puuttuvat.

Matti Vanhasen laskelmien mukaan kevyen liikenteen investointien kaksin- tai kolminkertaistaminen koko maassa viivästyttäisi maantieinvestointejamme ainoastaan parilla viikolla, jos rahat leikattaisiin sieltä. Aihe ei siis kuulemma ole kiinnostanut mediaa, vaikka itse pääministeri on sitä yrittänyt tuputtaa.

Helsingin rakentaminen suurten ehdoilla on loputtava. Liikenneinvestoinneista parhaat tehtäisiinkin epäilemättä viisivuotiailta kysymällä. Siinä iässä ihminen tuntuu vielä ymmärtävän liikunnan, pyöräilyn, kävelyn, luonnossa liikkumisen ja juoksemisen riemut.

Antaa liikenteen jonoontumisen sijaan siis ketjuuntua. Bensa loppuu. Ketju ei.

Meluntorjunta

Melu
Tulin juuri Helsingin ympäristölautakunnan kokouksesta, jossa oli tänään harvinaisen vähän painavaa asiaa. Ainoa keskustelua herättänyt kysymys oli EU:n direktiivi meluntorjunnasta, jonka takia tai ansiosta Helsinki ryhtyy tekemään miltei 100 000 euroa maksavaa konsulttiselvitystä melusta kaupungin alueella. Direktiivin mukaan selvityksen lisäksi Helsingin on tehtävä myös toimintasuunnitelma meluntorjunnasta. Onneksemme pääkaupunkimme on asiassa eurooppalaisessa mittakaavassa edelläkävijä.

Uusi selvitys tullee kuitenkin tuomaan myös uutta tietoa, josta pitää direktiivin mukaan myös tiedottaa kansalaisia. Toimintasuunnitelmaa tehtäessä kansalaisia tulee myös kuulla.

Kaupunkien meluisuus on merkittävä haitta etenkin vanhuksille, lapsille ja sairaille. Myös kevyt liikenne kärsii melusta. Toivon todella, että suuri investointi maksaa itsensä takaisin miellyttävämpänä kaupunkiympäristönä.

Itävalta ja Bosnia & Herzegovina
Muuten politiikan viikko on ollut tylsä. Itävallassa kansallismielinen oikeisto vei voiton parlamenttivaaleissa ja Bosnia & Herzegovinan vaalien tuloksia odotellaan. Ystäväni Majda Zeherovic Liberaalidemokraateista pelkäsi kansallismielisten vievän voiton jälleen, mutta oli samalla luottavainen, että liberaalidemokraatit saavat vihdoin edustajan tai kaksi maan 42 jäseniseen parlamentin ylähuoneeseen.

0,040

Terveisiä Suomenlahdelta MS Gabriellalta. Olen matkalla Kööpenhaminaan Pohjoismaiden suurten kaupunkien ympäristöseminaariin Helsingin ympäristölautakunnan edustajana. Osallistun Kööpenhaminassa myös tanskalaisen demokratiajärjestö Silban seminaarin, jossa käsitellään Valko-Venäjän opposition tilannetta.

Lehdet ovat viime aikoina kirjoitelleet lautakuntien kymmenientuhansien eurojen arvoisista ryyppyretkistä. Meillä on matkassa hyvä porukka, joka varmasti oppii ja on kiinnostunut nimenomaan seminaarin aiheesta. Lisäkseni Kööpenhaminaan lähtevät lautakunnasta Juha Beurling (SDP), Björn Fant (RKP) ja Lea Saukkonen (Kok.) sekä  kaupungin edustajana muunmuassa Pekka Sauri.

Päätin matkustaa paikan päälle laivalla ja junalla. Näin vältän epämiellyttävän ja ympäristöä kuormittavan lentomatkan. Ystäväni pyysi minua muistuttamaan seminaarin lentokoneella matkustavia luvusta 0,040. Se on määrä, jonka lentokone kuluttaa polttoainetta matkustajaa kohden jokaisella kilometrillä.

Rajoitettu nettiaika pakottaa minua lopettamaan kirjoittamisen, mutta lupaan, että lisää tekstiä blogiin tulee matkan jälkeen ilmestymään.