B-oleskelulupa, B-status, B-lupa

Olet ehkä jo kuullutkin B-oleskeluluvasta eli B-statuksesta? Se on väliaikainen oleskelulupa, joka myönnetään Suomeen muuttavalle vuodeksi kerrallaan. Jos satut olemaan turvapaikanhakija, B-lupa on sinulle synkkä päätös.

Ehkä olitkin jo kuullut, että jos olet peruskouluikäinen, B-lupa ei anna sinulle oikeutta käydä peruskoulua? Tai jos olet tämän iän jo ylittänyt, et voi saada esimerkiksi ammatillista koulutusta. Jos sitten haluatkin koulutuksen sijaan tehdä töitä, ei B-lupa anna sinulle lupaa siihenkään. B-lupa ei myöskään oikeutta omaan asuntoon eikä työvoimatoimiston tai KELAn palveluihin. Henkilöllisyystodistukseen ei ole oikeutta. B-luvalla et myöskään saa mitään matkustusasiakirjoja, joten olet mukavasti jumissa paikassa, jossa et saa tehdä juuri muuta kuin kävellä kadulla.

B-lupa ei anna lupaa perheen yhdistämiseen. Jos olet siis vaikkapa 10-vuotias, et saa käydä koulua, etkä matkustaa tapaamaan vanhempiasi matkustusasiakirjojen puuttuessa.

Muistithan kuitenkin, että hakiessasi oleskelulupaa, sinulla on paljon paremmat oikeudet. Ei siis kannata saada lupaa, vaan antaa hakuprosessin pitkittyä ja valittaa luvan saamisesta.

Ei kai maahanmuuttopolitiikkamme vain ole karahtamassa karille?

Pikaisia muutoksia toivoen…

Työperäinen maahanmuutto

Olen taistellut viimeisen parin kuukauden ajan järjestömme jäsenen ja hyvän ystäväni oikeudesta asua Suomessa. Samaan aikaan kun hallitus valmistelee ohjelmaa työperäisestä maahanmuutosta, ovat Suomen viranomaiset päättäneet karkottaa tämän Suomelle tärkeän ystäväni takaisin kotimaahansa – syynä on “turvallinen alkuperämaa”.

Tämä ystäväni työskentelee ahkerasti 15 hengen ryhmänjohtajana suurehkossa suomalaisessa yrityksessä pääkaupunkiseudulla. Hän opiskelee samalla suomea aikuislukiossa sekä kansainväliseen politiikkaan liittyviä asioita kristillisessä koulussa. Viranomaisten kanssa hän pystyy kommunikoimaan suomeksi. Hän ei nosta penniäkään sosiaalitukia Suomen valtiolta ja on ylpeä siitä, että hän elättää itsensä. Lisäksi hän on siis mukana järjestötoiminnassa täällä. Yhtään rikosta hänellä ei ole taustallaan.

Ystävälläni ei ole yhtään tuttua alkuperäisessä kotimaassaan. Hänen vanhempansa ovat kuolleet tai tapettu. Häntä itseään on kidutettu. Ystäväni ainoa elossa oleva sukulainen asuu myös täällä. Kaikki ystävät, sukulaiset, työ, opiskelu ja elämä on täällä. Ystäväni on suorastaan tuottoisa Suomen valtiolle. Hän on oikea kunnon kansalainen.

Keskiviikkoisin hän ilmoittautuu poliisille, joka työskentelee nyt hänen matkustusasiakirjojensa kuntoon saattamiseksi, jotta hänet voidaan lähettää pois täältä vastoin hänen omaa tahtoaan. Minun on ollut erittäin vaikea ymmärtää, mitä oikein tapahtuu. Kaikki apu otetaan vastaan.

Ihmisoikeuksien ja työperäisen maahanmuuton näkökulmasta näyttää tämä yksittäinen tapaus tapaus kulkevan kohti käsittämätöntä vääryyttä.

Keskustanuoret monikulttuurisuusleirillä

Palasin juuri Keskustanuorten monikulttuurisuusleiriltä Korpilahden Alkio-opistolta. Leirillä oli tarkoitus aloittaa maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelu. Ohjelman valmistelua alusti muun muassa kansanedustaja Aila Paloniemi.

Maahanmuuttopoliittinen ohjelma tarkentui kuitenkin ensimmäisen työryhmäkokouksen käsittelyssä Keskustanuorten “monikulttuurinen Suomi” -ohjelmaksi. Ohjelmaehdotus keskittyy nimensä mukaan Suomessa jo olevan monikulttuurisuuden kysymyksiin ja maahanmuuttopolitiikkaan otetaan kantaa tarkemmin ehkä muissa ohjelmissa.

Leiri toimi eräänlaisena käännekohtana Keskustanuorten kaksi vuotta kestäneelle erittäin aktiiviselle monikulttuurisuustyölle. Keskustanuorten leikillisesti monikulttuurisuusäidiksi kutsuma Mirella Huttunen siirtyy uusien haasteiden pariin ja työ jatkuu uudella tavalla vapaaehtoisvoimin.

Projektin aikana Keskustanuoret ovat oppineet kutsumaan maahanmuuttajia mieluummin uussuomalaisiksi tai maahanmuuttaneiksi. Sanaa uussuomalainen on ehkä ansiokkaimmin ajanut Jyväskylän Keskustanuorten Ahmed El Massri.

Hallituksen työperäinen maahanmuutto sai kohtalaisen tylyn vastaanoton leiriläisiltä. Vaikka siihen liittyvät ongelmakohdat tunnustettiinkin tärkeiksi, haluttiin leirillä kuitenkin nostaa voimakkaammin esiin koulutukseen ja sivistykseen liittyvät asiat. Maahanmuuttaneiden kotoutuminen ja sen edistäminen kirvoittivat runsaasti puheenvuoroja ja keskustelua. Samoin oli kulttuurien moninaisuuden ja erilaisuuden tunnustamiseen ja niiden tuntemiseen liittyvien asioiden laita.

On hyvinkin mahdollista, että uudesta “monikulttuurinen Suomi” -ohjelmasta siirtyy vaikutteita myös valtakunnan politiikkaan. Useat konkreettiset ehdotukset ja uussuomalaisten omat kokemukset ovat tuoneet uusia tuulahduksia poliittiseen ohjelmatyöhön.

Aihe on erityisen tärkeä ja ohjelma tulee tarjoamaan toisenlaisen näkökulman monikulttuurisuuteen kuin esimerkiksi Suomen Sisu ry:n tai Jussi Halla-ahon aiheesta tekemät ehdotukset. Keskustanuoret ovat vahvasti sitä mieltä, että monikulttuurisuus on luonnollinen osa yhteiskuntaamme. Erilaisuuden tunnistaminen ja uuden oppiminen ovat sulkeutumista parempia vaihtoehtoja.

Meille monikultturisuudesta positiivisia kokemuksia saaneille saattaa tulevaisuudessa olla suurimpia haasteita ymmärtää niitä ihmisiä, joilla henkilökohtaisia kokemuksia monikulttuurisuudesta ei ole tai ne ovat negatiivisia. Suomi on vuosikymmenien jälkeen palaamassa takaisin monikulttuurisempaan yhteiskuntaan, jollainen maamme on esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella ollut. Merkantilistiset ja nationalistiset raja-aidat ovat Euroopassa pääosin madaltuneet 1990-luvun alusta saakka.

Monikulttuurisuus ja ihmisten erilaisuus vaatii tänään erilaista politiikkaa kuin 1970-luvun homogeenisemmässä yhteiskunnassamme. Santeri Alkion ja Keskustan vanha sivistyspolitiikka ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään, päinvastoin. Vaikka monikulttuurisuus ei ole politiikkaamme määrävä tekijä, on sen ymmärtämiseen, sivistykseen, pohjautuva politiikka avainasemassa parempaan yhteiskuntaan ja onnellisuuteen pyrkiessämme.

Näissä asioissa Keskustanuorten pioneerityö jatkuu ja meistä on hyvää vauhtia tulossa tai tullut jo todellinen asiantuntijajärjestö. Kiitos tästä kuuluu sille runsaalle vapaaehtoisten joukolle, joka on osallistunut työhömme.

Fiilis on kaikin puolin erinomainen! =)

Viron ja Latvian venäläiset

Ihmisoikeuksista saavat puhua vain “hyvikset”
Yllätyin positiivisesti pari viikkoa sitten julkaistusta Amnesty Internationalin Tallinnassa julkaisemasta raportista. Raportti syyttää Viroa venäjänkielisen vähemmistön sortamisesta. Tätä ongelmaa on pitänyt tähän saakka esillä niistä suista, jotka saavat julkisuutta, lähinnä Vladimir Putin. Ongelmasta vaikeneminen ja peräti sen kiistäminen on ollut EU:ssa ihmisoikeusjärjestöjä myöten yleinen toimintatapa. Tarja Halonenkin totesi tunnetusti Putinille elokuussa 2005 Viron ja Latvian venäjänkielisen vähemmistön ongelman olevan ratkaistu EU:n vaatimusten mukaan. Ongelman ratkaisuksi hän kehotti Viron ja Latvian venäjänkielisiä opettelemaan puhumaan viroa ja latviaa.

Valtiosyrjintää
Vierailut venäjänkielisissä perheissä todistavat kuitenkin ongelmien piilevän syvemmällä. Esimerkiksi täysin venäjänkielisillä alueilla vanhusten mahdollisuus oppia viroa tai latviaa on olematon. Useimmille heikosti toimeentuleville venäjänkielisille kielen opiskelu on mahdotonta. Ilman latvian tai viron kielen taitoa kielilait estävät pääsyn julkisiin virkoihin ja jopa yksityisiin yrityksiin asiakaspalvelutehtäviin, vaikka kaikki asiakkaat olisivat venäjänkielisiä. Merkittävällä osalla alueen venäjänkielisistä on ainoastaan muukalaispassi, asiakirja joka todentaa, että olet eriarvoisessa asemassa muihin EU-alueella asuviin nähden. Venäjän passia eivät Virossa ja Latviassa asuvat luonnollisesti myöskään voi saada.

Kielitarkastaja
Erityisen mielenkiintoinen ja omituinen on kielitarkastajan virka. Kielitarkastajan tehtävänä on kiertää kouluissa, kaupoissa, matkatoimistoissa ja muilla työpaikoilla, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, tarkastamassa työntekijöiden kielitaitoa. Niinpä esimerkiksi venäjänkielen opettaja yliopistossa saattaa saada vaikkapa mojovat sakot, jos viron kieli ei tarkastajan kuulustelussa luista riittävän liukkaasti. On vaikea kuvitella valtion ja lakikirjan tietävän paremmin kuin työnantajan ja asiakkaan, miten kaupassa kommunikoidaan.

Orwellin tasa-arvo
Olen ilolla pannut merkille, että Viron Keskustan, Keskerakondin, toimintaan osallistuu runsaasti venäjänkielisiä. Vähemmistöjen ajautuminen syrjään politiikan areenoilta toimisi koko yhteiskunnan etua vastaan. Demokratian peruslähtökohtana on tasa-arvoisuus, ei kuitenkaan niin että jotkin ihmiset olisivat tasa-arvoisempia kuin muut.

Maahanmuuttajaehdokkaat

Helsingin Sanomat uutisoi toissapäivänä tulevissa eduskuntavaaleissa olevan enemmän maahanmuuttajaehdokkaita kuin koskaan aikaisemmin. Eniten maahanmuuttajaehdokkaita on Keskustalla ja Kristillisdemokraateilla. Tämä ei ole yllättävää valtamedioiden uutisvirrasta poikkeavien kanavien kautta politiikkaa seuranneille.

Helsingin Keskustan listalla on tällä hetkellä kolme maahanmuuttajaehdokasta. Kaikkia ehdokkaita ei ole vielä julkistettu. Toisin kuin meihin skeptisesti suhtautuvat ovat vihjailleet, kyseessä ei ole monikulttuurisuushuumassa eläminen tai vaalitemppu, vaan maahanmuuttajien oman aktiivisuuden tulos.

Helsingin Keskustan maahanmuuttajaehdokkaat ovat Alisha Hasan, Hwang Dae Jin ja Ella Lazareva.

Alisha Hasan
Hasan on ollut jo pitkään nuoresta iästään huolimatta Helsingin Keskustanuorten kantavia voimia. Hän on syntyjään Intiasta ja asunut myös Englannissa. Hasan on IB-abiturientti ja valmistautuu vaalien ohella myös kevään ylioppilaskirjoituksiin.

Dae Jin Hwang
Hwang puolestaan on ehdokaslistan vanhimmasta päästä. Hän on syntyjään Etelä-Koreasta. Hwang on tehnyt elämäntyönsä urheilun ja liikunnan parissa. Hwang on erityisen tunnettu taekwondoharrastajien keskuudessa. Hänen voidaan katsoa tuoneen lajin aikanaan Suomeen.

Ella Lazareva
Ella Lazareva on syntyjään Venäjältä. Hän on myös vaikuttanut Keskustassa jo pidempään Uudellamaalla ja Helsingissä. Lazareva on vaikuttanut esimerkiksi Yhteiset Lapsemme ry:ssä perhekonsulttina. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa venäjän kielen opettajana Petroskoin valtionyliopistossa, koulupsykologina ja hän on parhaillaan suorittamassa psykoterapeutin tutkintoa. Lazarevan olen oppinut tuntemaan luonteeltaan aurinkoisena ja pirteänä.

Yleinen tilanne
Hesarin mukaan maahanmuuttajaehdokkaita on nyt asetettu 25, kun edellisissä vaaleissa maahanmuuttajataustaisia oli 20. Yhteensä ehdokkaita on yli 1500, joten maahanmuuttajien osuus ehdokkaista on alle 2 prosenttia. Tämä on siis vähemmän kuin heidän osuutensa Suomen väestöstä.

Ainoa eduskuntapuolue jolla maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita ei vielä ole, on Kokoomus. Olen aiemmin hämmästellyt, että julkisuudessa ei olla huomattu suomalaista trendiä, jossa maahanmuuttajat ottavat yhä aktiivisemmin osaa politiikkaan ja pyrkivät vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin. Mielestäni tämä kehitys on erittäin myönteistä ja poikkeaa useiden muiden maiden tilanteesta. Erityisen voimakkaana tämä kehitys on voitu nähdä viime vuosina Keskustassa. Tätä kehitystä eivät tiedotusvälineet ole vielä juuri huomanneet, mutta uskallan väittää, että kyseessä on melko historiallinen suuntaus, joka tulee vaikuttamaan positiivisesti Suomen tulevaisuuteen. Syytä tälle kehitykselle on vaikea sanoa, mutta epäilisin, että maahanmuuttajat ovat Suomessa voineet kokea olevansa tervetulleita politiikkaan ainakin suurimmassa osassa eri puolueita.

Vaikka maahanmuuttajia ei näissäkään vaaleissa tultaisi runsain määrin valitsemaan eduskuntaan, suunta on selkeä. Suomalaiset ymmärtävät, että jokaisen täysi-ikäisen on hyvä osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja maahanmuuttajien tarjoutuminen yhteiskunnallisesti vastuullisiin tehtäviin otetaan varmasti hyvin vastaan. Samoin kuin nuorten ja opiskelijoiden kohdalla, voidaan maahanmuuttajiinkin liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien kohdalla todeta, että kukapa niitä paremmin tietäisi ja osaisi ratkaista kuin maahanmuuttaja itse.

Yhteinen itsenäisyys

Vuosi ja yksi päivä sitten istuimme Abdirahim Mohamed Husseinin kotona ja katsoimme Tuntematonta sotilasta koraanin lauseiden tuijottaessa meitä Husseinin kodin seiniltä. Husseinia jäi selvästi vaivaamaan, että hänelle ei ollut syntynyt itsenäisyyspäivän juhlimisen perinnettä.

Eilen sitten vietimme Kulttuurikeskus Caisassa monikulttuurista itsenäisyyspäiväjuhlaa Berde ry:n järjestämänä. Hussein laittoi tuo vajaan vuoden aikana tuulemaan monien muiden kanssa. Juhla alkoi lippumarssilla ja Maamme-laululla. Puheitakin pidettiin ylipormestari Jussi Pajusen johdolla. Husseinin omassa puheessa kuulimme, miten maahanmuuttajat arvostavat Suomessa samoja asioita kuin syntyperäiset suomalaisetkin. Vaikeista olosuhteista kuten Somaliasta tänne muuttaneet arvostavat etenkin rauhaa. Hussein toivoikin omassa puheessaan Kekkosta lainaten, että Suomi ei olisi sodan ja rauhan kysymyksissä puolueeton vaan aina rauhan puolesta sotaa vastaan. Tilaisuudessa oli paikalla myös Suomen Sotaveteraaniliitosta Seppo Lindell, jolle lahjoitettiin afrikkalainen hurjan näköinen naamari.

Kansanedustajaehdokkaista paikalla olivat Tapio Laakso (vihr), Alisha Hasan (kesk) ja Ella Lazareva (kesk). Jälkimmäisen intoa ja iloisuutta on aina ilo seurata.

Tilaisuudessa lapset ja nuoret kertoivat omin sanoin,  miksi he pitävät Suomesta. Eräs Kambodžasta Suomeen muuttanut pieni tyttö kertoi pitävänsä Suomessa erityisesti lumesta ja siitä, että pääsee luistelemaan. Itsenäisyysjuhlan jälkeen seurasimme hetken Rautatientorille avatun luistelukentän luistelijoita. Kenttä oli aivan täynnä ihmisiä. On hienoa, että kaupunki päätti tuoda urheilumahdollisuuden, josta lapsetkin pitävät aivan kaupungin keskustaan.

Itsenäisyyspäivä jatkui perinteisesti kuokkimalla ylioppilaiden itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksia Senaatintorilla. Jussi Pajunen piti taas puheen. Puhe ei ollut sama kuin monikulttuurisessa itsenäisyysjuhlassa.

Monikulttuurinen itsenäisyysjuhla pääsi muuten myös Ylen tv-uutisiin ja sitä voi käydä katsomassa ainakin tämän päivän ajan Ylen Mediasalista. Juhlasta näyttää kirjoittaneen myös paikalla ollut Laura Tuominen.