Olen taistellut viimeisen parin kuukauden ajan järjestömme jäsenen ja hyvän ystäväni oikeudesta asua Suomessa. Samaan aikaan kun hallitus valmistelee ohjelmaa työperäisestä maahanmuutosta, ovat Suomen viranomaiset päättäneet karkottaa tämän Suomelle tärkeän ystäväni takaisin kotimaahansa – syynä on “turvallinen alkuperämaa”.

Tämä ystäväni työskentelee ahkerasti 15 hengen ryhmänjohtajana suurehkossa suomalaisessa yrityksessä pääkaupunkiseudulla. Hän opiskelee samalla suomea aikuislukiossa sekä kansainväliseen politiikkaan liittyviä asioita kristillisessä koulussa. Viranomaisten kanssa hän pystyy kommunikoimaan suomeksi. Hän ei nosta penniäkään sosiaalitukia Suomen valtiolta ja on ylpeä siitä, että hän elättää itsensä. Lisäksi hän on siis mukana järjestötoiminnassa täällä. Yhtään rikosta hänellä ei ole taustallaan.

Ystävälläni ei ole yhtään tuttua alkuperäisessä kotimaassaan. Hänen vanhempansa ovat kuolleet tai tapettu. Häntä itseään on kidutettu. Ystäväni ainoa elossa oleva sukulainen asuu myös täällä. Kaikki ystävät, sukulaiset, työ, opiskelu ja elämä on täällä. Ystäväni on suorastaan tuottoisa Suomen valtiolle. Hän on oikea kunnon kansalainen.

Keskiviikkoisin hän ilmoittautuu poliisille, joka työskentelee nyt hänen matkustusasiakirjojensa kuntoon saattamiseksi, jotta hänet voidaan lähettää pois täältä vastoin hänen omaa tahtoaan. Minun on ollut erittäin vaikea ymmärtää, mitä oikein tapahtuu. Kaikki apu otetaan vastaan.

Ihmisoikeuksien ja työperäisen maahanmuuton näkökulmasta näyttää tämä yksittäinen tapaus tapaus kulkevan kohti käsittämätöntä vääryyttä.

Anarkhos

Vapaus tuo mukanaan vastuun. Hierarkioista ja alistussuhteista vapaata eli anarkistista yhteiskuntaa tavoittelevat anarkistiset ryhmät ilmoittelivat jo pitkään haluavansa tuoda hieman sekasortoa Helsingin kaduille Kiinan pienviljelijöiden ja hikipajojen työläisten auttamiseksi.

Vapaus ei voi toteutua ilman vastuuta. Viikonloppuna Helsingin kadut täyttyivät mellakkapoliiseista ja kaupunkilaisista. Yli sata ihmistä pidätettiin ja sadat olivat saarrettuina mellakkapoliisien ringin sisällä tunteja. Tähän päivään mennessä kukaan ei ole ilmoittanut ottavansa vastuuta siitä säröstä, joka muodostui tuona lauantai-iltana.

Väkivaltaan ei pidä vastata väkivallalla. Väkivalta on toisen ihmisen alistamista oman vallan alle. Mielenosoitusta järjestäneiden tahojen olisi tullut ymmärtää, että jakamalla ilmoituksia, joissa otetaan väkivaltaisesti yhteen ja samalla mainostamalla sekasorron tuomista, ei voida edistää anarkistista aatetta alistussuhteista vapaasta yhteiskunnasta. Tapahtumien seurauksena saatiin myös kansalaisia, joilla ei ole mitään käsitystä anarkismin aatteesta syyllistymään väkivaltaisuuksiin.

Kaduilla tappeleva poliisi 

Poliisi oli varustautunut mielenosoitukseen kuin katutappeluun. Miesvahvuus, kilvet, pamput ja koirat olivat vahva osoitus siitä. Sen sijaan poliisi ei ollut varustautunut konfliktin ehkäisyyn riittävän hyvin. Poliisilta puuttuivat riittävät äänentoistolaitteet, joilla paikalla olleille olisi voitu kertoa tapahtumien kulusta. Kommunikaatio väkijoukon kanssa tapahtui kilpien takaa hyökkäämällä. Kuulutuksia kyllä käytettiin, mutta esimerkiksi saartorenkaan sisällä olleet luulivat kehoitusten poistua olleen kohdistettu heille. Tämä yleinen käsitys käy ilmi esimerkiksi Tapio Laakson blogista. Suurin osa saarron ulkopuolella olleista ei kuullut poliisin poistumiskehotuksia lainkaan. Saarron purku kesti poliisilta luvattoman kauan. Saarrosta olisi tullut olla vähintään kaksi poistumisreittiä. Lisäksi todistin itse täysin syyttömien ihmisten kiinniottoja. Toisaalta myös monet väkivaltaan syyllistyneet pullonheittelijät jätettiin vapaaksi. Poliisijohto ei kuitenkaan ottanut vastuuta eikä tehnyt julkisia lupauksia kohentaa valmiuttaan vastaisuudessa, vaikka yleisön arvostelu oli kovaa.

Erityisen kovasti poliisia arvosteltiin mielipiteenvapauden loukkaamisesta. Mielenosoitukset ovat luonnollinen osa vapaata yhteiskuntaa. Väkivaltaiseksi aiottu mielenosoitus ei kuitenkaan ole osa vapaata yhteiskuntaa vaan päinvastoin askel kohti autoritääristä voimalla hallintaa.

Kokoomuksen jäsenyyden rajaton valta 

Hauskojakin sattumia tapahtumassa oli. Kuulemani todistuksen mukaan jotkut saarron sisään jääneet kokoomusnuoret yrittivät Kokoomuksen puoluekorttia näyttämällä päästä saarron sisästä pois. Liekö presidentinvaalien hyvä menestys tuudittanut pojat uskomaan puoluejäsenyyden äärettömään valtaan vai pelottiko leimautuminen mielenosoittajahörhöksi. Sorry, leima on otsassa.