Keskustanuoret monikulttuurisuusleirillä

helmikuu 18, 2007 klo 5:01 ip (Nuorisopolitiikka, Vähemmistöt)

Palasin juuri Keskustanuorten monikulttuurisuusleiriltä Korpilahden Alkio-opistolta. Leirillä oli tarkoitus aloittaa maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelu. Ohjelman valmistelua alusti muun muassa kansanedustaja Aila Paloniemi.

Maahanmuuttopoliittinen ohjelma tarkentui kuitenkin ensimmäisen työryhmäkokouksen käsittelyssä Keskustanuorten “monikulttuurinen Suomi” -ohjelmaksi. Ohjelmaehdotus keskittyy nimensä mukaan Suomessa jo olevan monikulttuurisuuden kysymyksiin ja maahanmuuttopolitiikkaan otetaan kantaa tarkemmin ehkä muissa ohjelmissa.

Leiri toimi eräänlaisena käännekohtana Keskustanuorten kaksi vuotta kestäneelle erittäin aktiiviselle monikulttuurisuustyölle. Keskustanuorten leikillisesti monikulttuurisuusäidiksi kutsuma Mirella Huttunen siirtyy uusien haasteiden pariin ja työ jatkuu uudella tavalla vapaaehtoisvoimin.

Projektin aikana Keskustanuoret ovat oppineet kutsumaan maahanmuuttajia mieluummin uussuomalaisiksi tai maahanmuuttaneiksi. Sanaa uussuomalainen on ehkä ansiokkaimmin ajanut Jyväskylän Keskustanuorten Ahmed El Massri.

Hallituksen työperäinen maahanmuutto sai kohtalaisen tylyn vastaanoton leiriläisiltä. Vaikka siihen liittyvät ongelmakohdat tunnustettiinkin tärkeiksi, haluttiin leirillä kuitenkin nostaa voimakkaammin esiin koulutukseen ja sivistykseen liittyvät asiat. Maahanmuuttaneiden kotoutuminen ja sen edistäminen kirvoittivat runsaasti puheenvuoroja ja keskustelua. Samoin oli kulttuurien moninaisuuden ja erilaisuuden tunnustamiseen ja niiden tuntemiseen liittyvien asioiden laita.

On hyvinkin mahdollista, että uudesta “monikulttuurinen Suomi” -ohjelmasta siirtyy vaikutteita myös valtakunnan politiikkaan. Useat konkreettiset ehdotukset ja uussuomalaisten omat kokemukset ovat tuoneet uusia tuulahduksia poliittiseen ohjelmatyöhön.

Aihe on erityisen tärkeä ja ohjelma tulee tarjoamaan toisenlaisen näkökulman monikulttuurisuuteen kuin esimerkiksi Suomen Sisu ry:n tai Jussi Halla-ahon aiheesta tekemät ehdotukset. Keskustanuoret ovat vahvasti sitä mieltä, että monikulttuurisuus on luonnollinen osa yhteiskuntaamme. Erilaisuuden tunnistaminen ja uuden oppiminen ovat sulkeutumista parempia vaihtoehtoja.

Meille monikultturisuudesta positiivisia kokemuksia saaneille saattaa tulevaisuudessa olla suurimpia haasteita ymmärtää niitä ihmisiä, joilla henkilökohtaisia kokemuksia monikulttuurisuudesta ei ole tai ne ovat negatiivisia. Suomi on vuosikymmenien jälkeen palaamassa takaisin monikulttuurisempaan yhteiskuntaan, jollainen maamme on esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella ollut. Merkantilistiset ja nationalistiset raja-aidat ovat Euroopassa pääosin madaltuneet 1990-luvun alusta saakka.

Monikulttuurisuus ja ihmisten erilaisuus vaatii tänään erilaista politiikkaa kuin 1970-luvun homogeenisemmässä yhteiskunnassamme. Santeri Alkion ja Keskustan vanha sivistyspolitiikka ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään, päinvastoin. Vaikka monikulttuurisuus ei ole politiikkaamme määrävä tekijä, on sen ymmärtämiseen, sivistykseen, pohjautuva politiikka avainasemassa parempaan yhteiskuntaan ja onnellisuuteen pyrkiessämme.

Näissä asioissa Keskustanuorten pioneerityö jatkuu ja meistä on hyvää vauhtia tulossa tai tullut jo todellinen asiantuntijajärjestö. Kiitos tästä kuuluu sille runsaalle vapaaehtoisten joukolle, joka on osallistunut työhömme.

Fiilis on kaikin puolin erinomainen! =)

5 Kommenttia

Nuorisojärjestöt yhdessä vaalikampanjaa tekemässä

helmikuu 10, 2007 klo 10:04 ip (Nuorisopolitiikka, eduskuntavaalit)

Pahaa verta
Eilen Helsingin poliittiset nuorisojärjestöt osoittivat, kuinka yhteistyöllä on voimaa. Järjestimme kaikkien puolueitten yhteisen vaalitilaisuuden Lasipalatsin ja Forumin välissä erittäin kylmässä pakkassäässä. Paikalla oli eduskuntavaaliehdokkaitakin runsaasti.

Olin ainoa, joka vaivautui tuomaan sovitusti puolueen teltan paikalle. Alunperin telttoja piti olla kolme Helsingin Työttömien soppatykkiteltan lisäksi. Kuinka ollakaan joillekin oli Keskustan logojen piilottaminen tärkeämpää kuin nuorisojärjestöjen yhteistyö. Eräs kilpailevan puolueen nimekäs ehdokas kävi teippaamassa Keskustan logot ilmastointiteipillä piiloon väittäen, että oli sovittu ettei puoluetunnuksia saa näkyä. Tämä oli vähintään omistuista ja aiheutti pahaa verta. Vielä mielenkiintoisempaa oli, että tämä vanhempi ehdokas ei ollut yhdessäkään palaverissamme mukana ja ei näin tiennyt, mistä oli kyse. Hän ei myöskään katsonut aiheelliseksi pyytää meiltä teltan omistajilta lupaa omiin teippausoperaatioihinsa.

Mielestäni tärkeämpää kuin puolueiden välinen kilpailu on ihmisten saaminen mukaan vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Sitähän puolueissa tehdään. Joillekin kuitenkin tuntui oman asian ajaminen olevan tärkeämpää.

Vaalipaneeli
Olin myös eilen aamulla vaalipaneelissa Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa Haagassa. Jouduin paneeliin oman edustajamme jouduttua yllättäen lähtemään työkomennukselle.

Paneeli meni hienosti. Oppilaat olivat erittäin aktiivisia. Paneelin jälkeen eräs nuori opiskelija ilmaisi halunsa liittyä Vasemmistonuorten jäseneksi. Ohjasin hänet Jaakko Vasankarin luokse ja jäsenpaperit allekirjoitettiin. Mielestäni on parempi, että ihminen vaikuttaa vaikka sitten Vasemmistonuorissa kuin ettei hän vaikuttaisi missään.

Samalla logiikalla tuntui omituiselta, että eilisessä yhteiskampanjassamme ainoa joka vaivautui tuomaan paikalle raskaan teltan, sai päälleen haukut oman logon esilläpitämisestä!

Ensi perjantaina tempaus otetaan jälleen uusiksi ja toivonkin, että muutkin vaivautuisivat tuomaan sitten materiaaliaan paikalle, jotta Keskustan telttaa ei tarvitse sotkea teippivirityksillä, jottei kukaan vain saisi vääriä vaikutteita. Pikkupoikana leikimme sovinistista tyttömyrkkyleikkiä, joka muistutti normaalia hippaa. Täytyy toivoa, että tämä jo kolmenkymmenen vuoden iän ylittänyt ehdokas ei saanut pahaa Keskustamyrkytystä eilisessä tilaisuudessamme.

38 Kommenttia

Äänioikeusikäraja 16 vuotta

tammikuu 11, 2007 klo 7:15 ap (Globaali demokratia, Nuorisopolitiikka, Puolueet)

Blogi palaa joulutauolta, pukki ei tuonut äänioikeutta 16-vuotiaille
Tuore Helsingin Sanomat julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan pääkaupunkiseudun asukkaista vain 22% myontäisi äänioikeuden 16-vuotiaille. Keskustan kannattajat suhtautuivat ajatukseen suopeimmin, miltei kaksi kertaa lukuisammin kuin muiden puolueiden kannattajat. Äänioikeusikärajan laskeminen on Keskustan virallinen kanta viime puoluekokouksesta.

Helsingin yliopiston tutkija Kari Paakkunainen arvelee eron johtuvan keskustalaisten halusta varmistaa 16-vuotiaiden kannatus perusalueillaan ennen heidän muuttamistaan pois kotoa. Arvio on täysin absurdi, enkä ole koskaan kuullut kenenkään keskustalaisen perustelevan asiaa Paakkunaisen arvelemalla tavalla.

Piilevä  äänioikeusikäraja
Tosiasiassa nykylainsäädännollä nuori saa useimmiten äänestää ensimmäistä kertaa vasta 19- tai 20-vuotiaana. Vaaleja kun ei järjestetä nuoren syntymäpäivien kunniaksi.

Kuka ajaa nuoren asiaa?
Vanhemmat ihmiset ovat haluttomia laskemaan äänioikeusikärajaa kohtalaisen itsekkäistä syistä. Nuoret saattaisivat nimittäin äänestää luottamustehtäviin muita nuoria. Paikat olisivat tietenkin pois vanhoilta ja “viisailta” ihmisiltä. Tosiasia kuitenkin on, että nuoren ihmisen asiaa ajaa parhaiten nuori itse. Jos valtiovarainministerinä toimivalla yli viisikymppisellä miehellä ei ole pienintäkään aavistusta opintotuen määrästä, kuinka hän voisi tehdä siitä järkeviä päätoksiäkään?

Täysin vailla todellisuuspohjaa on myos väite siitä, ettei politiikka kiinnostaisi nuoria. Kehottaisin epäilijoitä joskus kysymään nuorilta, mitä mieltä he ovat esimerkiksi homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta, opintotuista, kevyestä liikenteestä, koulutuksesta, kehitysyhteistyostä, mielenterveyshoidosta tai kaupunkisuunnittelusta. Mielipiteitä loytyy paljon, laidasta laitaan.

Kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja on ollut Erkki Liikanen, joka valittiin eduskuntaan 21-vuotiaana. Tästäkin on ehtinyt jo vierähtää 35 vuotta. Tänään eduskunnassa ei ole yhtään todella nuorta kansanedustajaa.

17-vuotias Eeva Kärkkäinen kommentoi Hesarin artikkelissa, että ”jos 16-vuotiaalle sanotaan, että olet kykenemäton tekemään omia päätoksiä, varmaan moni myos kokee niin.” Ajatteleville vastuuntuntoon opetteleville ja oma-aloitteisuuteen kasvatetuille nuorille on tarjottava vaikuttamisen mahdollisuus ennen kuin maailma ja “viisaat” aloittavat paatoksellista ja valheellista vaakuutustaan siitä ettei vaikuttaa voi.

Suomen on siis aika seurata Iranin, Nicaraguan, Indonesian, Itä-Timorin ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon viitoittamaa demokratian tietä ja laskea näiden tavoin äänioikeusikärajaa 16 vuoteen nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.

5 Kommenttia

Husseinista Helsingin Keskustanuorten puheenjohtaja

marraskuu 6, 2006 klo 1:40 ip (Järjestötyö, Nuorisopolitiikka, Puolueet)

Somalialaissyntyinen Mohamed Abdirahim Hussein valittiin viime torstaina pidetyssä Helsingin Keskustanuorten syyskokouksessa piirin puheenjohtajaksi. Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta Suomen historiassa, kun somalialaissyntyinen ihminen valitaan poliittisen piirijärjestön johtajaksi.

Suomessa somalialaissyntyisiä ihmisiä on noin 6000. Moni heistä on äärimmäisen vaikeista olosuhteista sodan keskeltä Suomeen paenneita. Poliittinen tilanne Somaliassa on edelleen epävakaa.

Hyvin moni Suomeen maasta muuttanut on jo kotiutunut tänne. Nuorista ihmisistä moni on syntynyt täällä tai elänyt ainakin suuren osan elämästään täällä. Monille heistä Somaliaan muuttaminen ei ole todennäköistä, ajankohtaista tai edes haaveissa.

Somalialaisille on ollut Suomessa erityisen vaikeaa saada kansalaisuutta. Ei voi mitenkään olla kohtuullista, että kansalaisuuspäätöstä joutuu odottamaan viisi tai jopa kymmenen vuotta. Somaliasta on miltei mahdotonta nykyään saada tietoa Suomeen muuttaneiden henkilöiden taustoista. Tarvittavat tiedot kansalaisuuden saamiseen tulee kuitenkin pystyä löytämään lyhyemmässä ajassa.

Onnea Husseinille vaativaan ja tärkeään tehtävään!

2 Kommenttia

Myytti nuorten vaikuttamisesta

lokakuu 24, 2006 klo 5:59 ap (Nuorisopolitiikka, Puolueet)

Haagan ammattikoulu
Helsingin poliittiset nuorisojärjestöt ovat kiertäneet tänä syksynä yhdessä ammattikouluja. Eilen olimme vierailulla Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen Haagan koulutusyksikössä. Kierroksen aikana on tullut selväksi, että suurin osa nuorista kokee poliittisen päätöksenteon heille täysin tavoittamattomana asiana. Monille me olemme olleet ensimmäinen kontakti poliittisiin puolueisiin.

Seuraaminen, osallistuminen ja päätöksenteko
Suomalaiset nuoret on kasvatettu usein seuraamaan tai ainakin tuntemaan velvollisuutta seurata politiikkaa ja ehkä jopa äänestämään. Sen sijaan kannustusta päätöksentekijänä toimimiseen nuoret saavat hyvin vähän tai useimmiten eivät lainkaan.

Tuoreimmassa Nuori Keskusta -lehdessä liittosihteeriehdokas Kiril Häyrinen ihmettelee nykytrendiä, jonka mukaan nuoret pitää saada osallistumaan. “Kehitellään erilaisia nuorten osallisuushankkeita eli jostakin syystä etsitään kaikkia muita vaihtoehtoja kuin puolueita ja poliittisia nuorisojärjestöjä.”

Häyrisen mielestä tämä on sääli, sillä merkityksellisin päätöksenteko tehdään puolueissa ja niiden nuorisojärjestöissä joko olemalla päätöksentekijänä tai osallistumalla ohjelmatyöhön, jonka perusteella edustajat tekevät päätöksiä.

“Nyt rakennamme kaiken maailman osallisuusjärjestelmiä kuten nuorisovaltuustoja, joiden tarkoitus on vaikuttaa päättäjiin, eikä viedä nuoria suoraan päättäjiksi tai osallisiksi ohjelmatyöstä.”

Harvainvalta
Tapio Laakso kommentoi omassa blogissaan kritiikkiä Vihreiden elitistisyydestä vetoamalla tutkimukseen, jonka mukaan Vihreiden äänestäjät tulevat tasaisesti eri tuloluokkien asuinalueilta. Äänestämiskäyttäytymisen osalta tämä pitää epäilemättä paikkansa, mutta todellisina päätöksentekijöinä toimivien ryhmä on Suomessa hyvin homogeeninen.

Nuoret, vanhukset, köyhät, sairaat ja muut vähäosaiset ovat syrjässä sieltä, missä suurimpia päätöksiä tehdään. Kuka voisi paremmin tietää opintotuella selviämisen mahdollisuuksista tai mielenterveyshoidon tilasta kuin opiskelija tai mielenterveyspotilas itse. Tässä suhteessa maailmassa on ollut useita demokraattisempia yhteisöjä kuin tämän päivän Suomi. Demokratian nimissä meidän ei olekaan pakko tyytyä nykyiseen tilanteeseen.

1 kommentti

Ammattikoulukierros

syyskuu 19, 2006 klo 12:27 ip (Järjestötyö, Nuorisopolitiikka)

Roihuvuoresta kaikki alkoi
Helsingin poliittiset nuorisojärjestöt asettivat viime keväänä kunnianhimoisen tavoitteen. Päätimme kiertää kaikki Helsingin ammatilliset oppilaitokset ja tarjota oppilaille oppitunteja, joilla esitelleen nuorisojärjestöjen toimintaa ja kutsutaan nuoria mukaan.

Kaikki ammattikoulut ottivat vierailupyyntömme hyvin vastaan. Kierroksemme alkoi eilen Roihuvuoresta, jossa pidimme kaksi oppituntia, toisen kokki- ja toisen vaatetuslinjan opiskelijoille.

Puoluedemokratia
Viime vuosien trendinä on ollut puolueiden ja niiden nuorisojärjestöjen jäsenmäärien putoaminen. Tästä voivat puolueet syyttää ennenkaikkea itseään. Keskustan uusi puoluesihteeri Jarmo Korhonen sanoi puoluesihteerikampanjansa aikana, että Keskusta menestyy, kun se oppii taas pyytämään uusia ihmisiä jäsenikseen.

Jos puolueet jämähtävät paikoilleen ja muuttuvat pelkiksi vaaliorganisaatioiksi, muuttuu suomalainen politiikka poliittisen eliitin temmellyskentäksi. Näin on jo osittain käynyt, kun kansalaisten houkuttelemisen sijaan on keskitytty muiden tekemisten arvosteluun ja oman mielipiteen toitottamiseen.

Tänään Roihuvuoressa pitämiemme tuntien jälkeen opettaja kiitti meitä siitä, että kannustimme nuoria lähtemään itse mukaan päätöksentekoon. Hänen näkemyksensä mukaan nuoret pitävätkin politiikkaa vain eliitin temmellyskenttänä, jossa nuorilla ei ole vaikutusvaltaa. Moni yhtyy näkemykseen. Meillä olisi kuitenkin edelleen olemassa vahvat kanavat vaikuttaa, jos me vain uskaltautuisimme jalkautumaan kaduille ja toreille ihmisten pariin ja kertomaan heille, että puolueet ovat olemassa heitä varten, ei siksi että poliitikot saisivat leipänsä niistä.

Mikä on Keskustan voimavara?
Keskusta on aikanaan syntynyt vahvana kansanliikkeenä ja meillä on edelleen huomattavasti enemmän jäseniä kuin millään muulla puolueella. Olemme jopa Euroopan laajuisesti erittäin suuri puolue jäsenmääriä verratessa. Jäsenet ovat Keskustan voimavara, eivät suuret poliittiset aatteet tai politiikan suuret nimet. Keskustan on syytä julistaa hätätila, jos jäsenmäärän lasku ei käänny nousuun. Pelkät puheet eivät riitä. Siksi haastankin jokaisen keskustalaisen talkoisiin ja kertomaan muillekin ihmisille, että puolueet ovat erinomainen mahdollisuus vaikuttaa. Me tarvitsemme uusia voimia ja ovet ovat avoimena.

Kommentoi

Smash Asem!

syyskuu 14, 2006 klo 11:59 ap (Aatteet, Globaali demokratia, Nuorisopolitiikka, Poliisi)

Anarkhos

Vapaus tuo mukanaan vastuun. Hierarkioista ja alistussuhteista vapaata eli anarkistista yhteiskuntaa tavoittelevat anarkistiset ryhmät ilmoittelivat jo pitkään haluavansa tuoda hieman sekasortoa Helsingin kaduille Kiinan pienviljelijöiden ja hikipajojen työläisten auttamiseksi.

Vapaus ei voi toteutua ilman vastuuta. Viikonloppuna Helsingin kadut täyttyivät mellakkapoliiseista ja kaupunkilaisista. Yli sata ihmistä pidätettiin ja sadat olivat saarrettuina mellakkapoliisien ringin sisällä tunteja. Tähän päivään mennessä kukaan ei ole ilmoittanut ottavansa vastuuta siitä säröstä, joka muodostui tuona lauantai-iltana.

Väkivaltaan ei pidä vastata väkivallalla. Väkivalta on toisen ihmisen alistamista oman vallan alle. Mielenosoitusta järjestäneiden tahojen olisi tullut ymmärtää, että jakamalla ilmoituksia, joissa otetaan väkivaltaisesti yhteen ja samalla mainostamalla sekasorron tuomista, ei voida edistää anarkistista aatetta alistussuhteista vapaasta yhteiskunnasta. Tapahtumien seurauksena saatiin myös kansalaisia, joilla ei ole mitään käsitystä anarkismin aatteesta syyllistymään väkivaltaisuuksiin.

Kaduilla tappeleva poliisi 

Poliisi oli varustautunut mielenosoitukseen kuin katutappeluun. Miesvahvuus, kilvet, pamput ja koirat olivat vahva osoitus siitä. Sen sijaan poliisi ei ollut varustautunut konfliktin ehkäisyyn riittävän hyvin. Poliisilta puuttuivat riittävät äänentoistolaitteet, joilla paikalla olleille olisi voitu kertoa tapahtumien kulusta. Kommunikaatio väkijoukon kanssa tapahtui kilpien takaa hyökkäämällä. Kuulutuksia kyllä käytettiin, mutta esimerkiksi saartorenkaan sisällä olleet luulivat kehoitusten poistua olleen kohdistettu heille. Tämä yleinen käsitys käy ilmi esimerkiksi Tapio Laakson blogista. Suurin osa saarron ulkopuolella olleista ei kuullut poliisin poistumiskehotuksia lainkaan. Saarron purku kesti poliisilta luvattoman kauan. Saarrosta olisi tullut olla vähintään kaksi poistumisreittiä. Lisäksi todistin itse täysin syyttömien ihmisten kiinniottoja. Toisaalta myös monet väkivaltaan syyllistyneet pullonheittelijät jätettiin vapaaksi. Poliisijohto ei kuitenkaan ottanut vastuuta eikä tehnyt julkisia lupauksia kohentaa valmiuttaan vastaisuudessa, vaikka yleisön arvostelu oli kovaa.

Erityisen kovasti poliisia arvosteltiin mielipiteenvapauden loukkaamisesta. Mielenosoitukset ovat luonnollinen osa vapaata yhteiskuntaa. Väkivaltaiseksi aiottu mielenosoitus ei kuitenkaan ole osa vapaata yhteiskuntaa vaan päinvastoin askel kohti autoritääristä voimalla hallintaa.

Kokoomuksen jäsenyyden rajaton valta 

Hauskojakin sattumia tapahtumassa oli. Kuulemani todistuksen mukaan jotkut saarron sisään jääneet kokoomusnuoret yrittivät Kokoomuksen puoluekorttia näyttämällä päästä saarron sisästä pois. Liekö presidentinvaalien hyvä menestys tuudittanut pojat uskomaan puoluejäsenyyden äärettömään valtaan vai pelottiko leimautuminen mielenosoittajahörhöksi. Sorry, leima on otsassa.

Kommentoi