huhtikuu 2, 2007 at 8:41 ip (Globaali demokratia, Järjestötyö, Poliisi, Vähemmistöt)
Olen taistellut viimeisen parin kuukauden ajan järjestömme jäsenen ja hyvän ystäväni oikeudesta asua Suomessa. Samaan aikaan kun hallitus valmistelee ohjelmaa työperäisestä maahanmuutosta, ovat Suomen viranomaiset päättäneet karkottaa tämän Suomelle tärkeän ystäväni takaisin kotimaahansa – syynä on “turvallinen alkuperämaa”.
Tämä ystäväni työskentelee ahkerasti 15 hengen ryhmänjohtajana suurehkossa suomalaisessa yrityksessä pääkaupunkiseudulla. Hän opiskelee samalla suomea aikuislukiossa sekä kansainväliseen politiikkaan liittyviä asioita kristillisessä koulussa. Viranomaisten kanssa hän pystyy kommunikoimaan suomeksi. Hän ei nosta penniäkään sosiaalitukia Suomen valtiolta ja on ylpeä siitä, että hän elättää itsensä. Lisäksi hän on siis mukana järjestötoiminnassa täällä. Yhtään rikosta hänellä ei ole taustallaan.
Ystävälläni ei ole yhtään tuttua alkuperäisessä kotimaassaan. Hänen vanhempansa ovat kuolleet tai tapettu. Häntä itseään on kidutettu. Ystäväni ainoa elossa oleva sukulainen asuu myös täällä. Kaikki ystävät, sukulaiset, työ, opiskelu ja elämä on täällä. Ystäväni on suorastaan tuottoisa Suomen valtiolle. Hän on oikea kunnon kansalainen.
Keskiviikkoisin hän ilmoittautuu poliisille, joka työskentelee nyt hänen matkustusasiakirjojensa kuntoon saattamiseksi, jotta hänet voidaan lähettää pois täältä vastoin hänen omaa tahtoaan. Minun on ollut erittäin vaikea ymmärtää, mitä oikein tapahtuu. Kaikki apu otetaan vastaan.
Ihmisoikeuksien ja työperäisen maahanmuuton näkökulmasta näyttää tämä yksittäinen tapaus tapaus kulkevan kohti käsittämätöntä vääryyttä.
8 kommenttia
marraskuu 20, 2006 at 11:02 ap (Järjestötyö, Puolueet)
Sunnuntaisuomalainen kertoi eilen SDP:n ja Keskustan olevan Suomen velkaisimmat puolueet. Pienemmät puolueet, Vihreät, Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto ja RKP ovat täysin velattomia.
Erittäin suuria eroja oli puolueiden rahoituksessa. Vihreiden rahoituksesta peräti 95% oli puoluetukea, kun taas toista ääripäätä edustanut RKP sai rahoituksestaan ainoastaa 44% puoluetukena. Yhteensä puoluetukea maksettiin tänä vuonna 36 miljoonaa euroa eli noin seitsemän euroa suomalaista kohden.
Puoluetukea kritisoidaan usein. Sillä on kuitenkin mahdollista taata demokratian toteutumista, kun tukea käytetään kansalaisten aktiivisuuden nostamiseksi. Ilman tukia suomalainen poliittinen päätöksenteko olisi rikkaampien etuoikeus vielä suuremmassa määrin kuin nykyään.
Suuret erot puolueiden oman varainhankinnan kohdalla kuitenkin hämmästyttävät. Julkiset tuet eivät tänään jakaudu puolueiden aktiivisuuden perusteella. Suurista jäsenmääristä ei palkita. Suuri aktiivisuuskaan ei auta. Ainoa peruste on kansanedustajien määrä. Demokratian kannalta ei ole hyvä asia, että suurta kansalaisaktiivisuutta ei oteta huomioon puoluetuissa. Se on myös vähintään yhtä tärkeää kuin ihmisten valmius rahoittaa puoluetoimintaa. Toisilla on aikaa, toisilla on rahaa.
Kommentoi
marraskuu 10, 2006 at 9:01 ip (Järjestötyö)
Terveisiä Keskustan venäjänkieliset ry:n ja Keskustan monikulttuuriset ry:n illanvietosta Apollonkadulta. Saimme viettää hienoa iltaa blinien, smetanan, glögin, leikkien, laulujen, muotinäytöksen ja politiikan parissa. Tunnelma oli rento ja iloinen.
Lämpimät kiitokset Galina Sidorovalle ja Ella Lazarevalle sekä muille järjestäjille. Kansanedustajaehdokas Lazareva sai iloisuudellaan vieraat hyvin mukaan ja koko ilta oli mahtava osoitus venäjänkielisten keskustalaisten mahdollisuuksista. Apollon aula oli aivan täynnä ihmisiä ja tuoleja kannettiin paljon lisää, jotta kaikille löytyi istuimia. Harvoin olen ollut näin hienossa poliittisessa tapahtumassa.
Oli ilahduttavaa myös nähdä muita kansanedustajaehdokkaita kuten Seppo Kanerva kazakstanilaisine vaimoineen, Mikko Ahvenainen sekä Alisha Hasan osallistumassa tähän hienoon juhlaan. Ja ennenkaikkea oli hienoa nähdä niin paljon hyväntuulisia ihmisiä kokoontuneena rakkaalle Apollon puoluetoimistollemme.
Lisää näitä!
2 kommenttia
marraskuu 6, 2006 at 1:40 ip (Järjestötyö, Nuorisopolitiikka, Puolueet)
Somalialaissyntyinen Mohamed Abdirahim Hussein valittiin viime torstaina pidetyssä Helsingin Keskustanuorten syyskokouksessa piirin puheenjohtajaksi. Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta Suomen historiassa, kun somalialaissyntyinen ihminen valitaan poliittisen piirijärjestön johtajaksi.
Suomessa somalialaissyntyisiä ihmisiä on noin 6000. Moni heistä on äärimmäisen vaikeista olosuhteista sodan keskeltä Suomeen paenneita. Poliittinen tilanne Somaliassa on edelleen epävakaa.
Hyvin moni Suomeen maasta muuttanut on jo kotiutunut tänne. Nuorista ihmisistä moni on syntynyt täällä tai elänyt ainakin suuren osan elämästään täällä. Monille heistä Somaliaan muuttaminen ei ole todennäköistä, ajankohtaista tai edes haaveissa.
Somalialaisille on ollut Suomessa erityisen vaikeaa saada kansalaisuutta. Ei voi mitenkään olla kohtuullista, että kansalaisuuspäätöstä joutuu odottamaan viisi tai jopa kymmenen vuotta. Somaliasta on miltei mahdotonta nykyään saada tietoa Suomeen muuttaneiden henkilöiden taustoista. Tarvittavat tiedot kansalaisuuden saamiseen tulee kuitenkin pystyä löytämään lyhyemmässä ajassa.
Onnea Husseinille vaativaan ja tärkeään tehtävään!
2 kommenttia
syyskuu 19, 2006 at 12:27 ip (Järjestötyö, Nuorisopolitiikka)
Roihuvuoresta kaikki alkoi
Helsingin poliittiset nuorisojärjestöt asettivat viime keväänä kunnianhimoisen tavoitteen. Päätimme kiertää kaikki Helsingin ammatilliset oppilaitokset ja tarjota oppilaille oppitunteja, joilla esitelleen nuorisojärjestöjen toimintaa ja kutsutaan nuoria mukaan.
Kaikki ammattikoulut ottivat vierailupyyntömme hyvin vastaan. Kierroksemme alkoi eilen Roihuvuoresta, jossa pidimme kaksi oppituntia, toisen kokki- ja toisen vaatetuslinjan opiskelijoille.
Puoluedemokratia
Viime vuosien trendinä on ollut puolueiden ja niiden nuorisojärjestöjen jäsenmäärien putoaminen. Tästä voivat puolueet syyttää ennenkaikkea itseään. Keskustan uusi puoluesihteeri Jarmo Korhonen sanoi puoluesihteerikampanjansa aikana, että Keskusta menestyy, kun se oppii taas pyytämään uusia ihmisiä jäsenikseen.
Jos puolueet jämähtävät paikoilleen ja muuttuvat pelkiksi vaaliorganisaatioiksi, muuttuu suomalainen politiikka poliittisen eliitin temmellyskentäksi. Näin on jo osittain käynyt, kun kansalaisten houkuttelemisen sijaan on keskitytty muiden tekemisten arvosteluun ja oman mielipiteen toitottamiseen.
Tänään Roihuvuoressa pitämiemme tuntien jälkeen opettaja kiitti meitä siitä, että kannustimme nuoria lähtemään itse mukaan päätöksentekoon. Hänen näkemyksensä mukaan nuoret pitävätkin politiikkaa vain eliitin temmellyskenttänä, jossa nuorilla ei ole vaikutusvaltaa. Moni yhtyy näkemykseen. Meillä olisi kuitenkin edelleen olemassa vahvat kanavat vaikuttaa, jos me vain uskaltautuisimme jalkautumaan kaduille ja toreille ihmisten pariin ja kertomaan heille, että puolueet ovat olemassa heitä varten, ei siksi että poliitikot saisivat leipänsä niistä.
Mikä on Keskustan voimavara?
Keskusta on aikanaan syntynyt vahvana kansanliikkeenä ja meillä on edelleen huomattavasti enemmän jäseniä kuin millään muulla puolueella. Olemme jopa Euroopan laajuisesti erittäin suuri puolue jäsenmääriä verratessa. Jäsenet ovat Keskustan voimavara, eivät suuret poliittiset aatteet tai politiikan suuret nimet. Keskustan on syytä julistaa hätätila, jos jäsenmäärän lasku ei käänny nousuun. Pelkät puheet eivät riitä. Siksi haastankin jokaisen keskustalaisen talkoisiin ja kertomaan muillekin ihmisille, että puolueet ovat erinomainen mahdollisuus vaikuttaa. Me tarvitsemme uusia voimia ja ovet ovat avoimena.
Kommentoi
syyskuu 12, 2006 at 2:59 ip (Järjestötyö)
Tätä blogia ei olisi koskaan syntynyt, ellen olisi aikanaan lähtenyt mukaan Persikka Interactive Oy:n huimaan menestystarinaan ja saanut sieltä oppia tiedon valtatielle. Tätä blogia ei olisi myöskään syntynyt elleivät Ilkka “Maisteri” Miettinen ja Sinikka “Mummo” Varila olisi houkutelleet minua politiikan poluille. Tätä blogia ei myöskään olisi syntynyt, ellei Tuomo Järvelä olisi minua sen luomiseen houkutellut.
Lupaan, että blogini tulee kertomaan niistä sattumista ja tapahtumista, joille alkiolainen tie minut johdattaa. Lupaan, että blogini tulee kertomaan niistä ajatuksista, joita ympäröivän maailman kuohunta päähäni tuo.
Uskon, että blogini tulee pian olemaan täynnä kiinnostavia tarinoita ja sattumuksia, sillä niitä ei tältä tieltä ole puuttunut.
Uskollisesti teidän,
Riku
2 kommenttia
