B-oleskelulupa, B-status, B-lupa

huhtikuu 13, 2007 at 11:37 ap (Globaali demokratia, Vähemmistöt)

Olet ehkä jo kuullutkin B-oleskeluluvasta eli B-statuksesta? Se on väliaikainen oleskelulupa, joka myönnetään Suomeen muuttavalle vuodeksi kerrallaan. Jos satut olemaan turvapaikanhakija, B-lupa on sinulle synkkä päätös.

Ehkä olitkin jo kuullut, että jos olet peruskouluikäinen, B-lupa ei anna sinulle oikeutta käydä peruskoulua? Tai jos olet tämän iän jo ylittänyt, et voi saada esimerkiksi ammatillista koulutusta. Jos sitten haluatkin koulutuksen sijaan tehdä töitä, ei B-lupa anna sinulle lupaa siihenkään. B-lupa ei myöskään oikeutta omaan asuntoon eikä työvoimatoimiston tai KELAn palveluihin. Henkilöllisyystodistukseen ei ole oikeutta. B-luvalla et myöskään saa mitään matkustusasiakirjoja, joten olet mukavasti jumissa paikassa, jossa et saa tehdä juuri muuta kuin kävellä kadulla.

B-lupa ei anna lupaa perheen yhdistämiseen. Jos olet siis vaikkapa 10-vuotias, et saa käydä koulua, etkä matkustaa tapaamaan vanhempiasi matkustusasiakirjojen puuttuessa.

Muistithan kuitenkin, että hakiessasi oleskelulupaa, sinulla on paljon paremmat oikeudet. Ei siis kannata saada lupaa, vaan antaa hakuprosessin pitkittyä ja valittaa luvan saamisesta.

Ei kai maahanmuuttopolitiikkamme vain ole karahtamassa karille?

Pikaisia muutoksia toivoen…

6 kommenttia

Työperäinen maahanmuutto

huhtikuu 2, 2007 at 8:41 ip (Globaali demokratia, Järjestötyö, Poliisi, Vähemmistöt)

Olen taistellut viimeisen parin kuukauden ajan järjestömme jäsenen ja hyvän ystäväni oikeudesta asua Suomessa. Samaan aikaan kun hallitus valmistelee ohjelmaa työperäisestä maahanmuutosta, ovat Suomen viranomaiset päättäneet karkottaa tämän Suomelle tärkeän ystäväni takaisin kotimaahansa – syynä on “turvallinen alkuperämaa”.

Tämä ystäväni työskentelee ahkerasti 15 hengen ryhmänjohtajana suurehkossa suomalaisessa yrityksessä pääkaupunkiseudulla. Hän opiskelee samalla suomea aikuislukiossa sekä kansainväliseen politiikkaan liittyviä asioita kristillisessä koulussa. Viranomaisten kanssa hän pystyy kommunikoimaan suomeksi. Hän ei nosta penniäkään sosiaalitukia Suomen valtiolta ja on ylpeä siitä, että hän elättää itsensä. Lisäksi hän on siis mukana järjestötoiminnassa täällä. Yhtään rikosta hänellä ei ole taustallaan.

Ystävälläni ei ole yhtään tuttua alkuperäisessä kotimaassaan. Hänen vanhempansa ovat kuolleet tai tapettu. Häntä itseään on kidutettu. Ystäväni ainoa elossa oleva sukulainen asuu myös täällä. Kaikki ystävät, sukulaiset, työ, opiskelu ja elämä on täällä. Ystäväni on suorastaan tuottoisa Suomen valtiolle. Hän on oikea kunnon kansalainen.

Keskiviikkoisin hän ilmoittautuu poliisille, joka työskentelee nyt hänen matkustusasiakirjojensa kuntoon saattamiseksi, jotta hänet voidaan lähettää pois täältä vastoin hänen omaa tahtoaan. Minun on ollut erittäin vaikea ymmärtää, mitä oikein tapahtuu. Kaikki apu otetaan vastaan.

Ihmisoikeuksien ja työperäisen maahanmuuton näkökulmasta näyttää tämä yksittäinen tapaus tapaus kulkevan kohti käsittämätöntä vääryyttä.

8 kommenttia

Vaalipiirijako

maaliskuu 29, 2007 at 3:03 ip (Globaali demokratia, eduskuntavaalit)

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronbergin ja Kristillisdemokraattien Sari Essayahin tiputtua eduskunnasta verraten suurilla äänimäärillä on valtakunnassa aloitettu vilkas keskustelu vaalipiirijaon muuttamisesta. Esityksiä on sinkoillut suuntaan ja toiseen, mutta niille kaikille on ollut yhteistä pienimpien vaalipiirien yhdistäminen.

En ole kuitenkaan kuullut kenenkään ottavan kantaa siihen, kuinka vähävaraisemmalla ja heikommin tunnetulla ehdokkaalla on vaikeuksia päästä läpi maantieteellisesti tai väestöllisesti suuresta vaalipiiristä. Suurien vaalipiirien selvänä ongelmana on ehdokkaiden vieraantuminen kansasta.

Santeri Alkio ehdotti aikanaan Suomeen 70 vaalipiiriä. Pienessä vaalipiirissä oman ehdokkaansa tuntee helpommin ja häntä on mahdollista tavata vaalien välilläkin useammin, jos ehdokas vain jalkautuu omalle äänestysalueelleen. Sama pätee vielä tänäänkin.

Lisäksi äänestäjällä tulisi olla mahdollisuus rekisteröityä äänestämään oman kotipaikkakuntansa ulkopuolella, jos hänen mielestään pätevin ehdokas sattuu asumaan toisessa vaalipiirissä. Tämä mahdollisuushan on jo käytössä ehdokkaiden asettuessa itse ehdolle. Varsinkin liikkuvien ihmisten, jotka ovat usein nuoria, on vaikeaa löytää uudesta vaalipiiristä sopivaa ehdokasta, kun kaikki ehdokkaat ovat vieraita. Miksi minun kansanedustajan siis tulisi välttämättä olla nykyiseltä asuinseudultani?

Näillä kahdella uudistuksella astuisi suomalainen parlamentaarinen demokratia ison askeleen eteenpäin demokratian polulla. Myös nyt tehdyt uudistusehdotukset ovat lähinnä askeleita väärään suuntaan, jos niiden avulla vaalipiirien kokoa pyritään kasvattamaan ja valtaa näin karkottamaan entistä kauemmaksi normaalista kansasta. Ei ihme jos äänestysaktiivisuus laskee, kun vaalijärjestelmä on jumittunut vanhaan muuttumattomuuden aikaan ja tehdyt uudet ehdotukset ovat konservatiivisuuden huippua.

13 kommenttia

Vanha muistio

tammikuu 19, 2007 at 1:01 ip (Globaali demokratia)

Julkaisen poikkeuksellisesti erään viime syksyisen muistion, jonka kirjoitin Smash Asem -mielenosoituksen jälkimainingeissa. Muistio oli osoitettu Keskustanuorten liittotoimistolle ja pyrin siinä pyynnöstä pohtimaan nuorkeskustalaisia tapoja vaikuttaa rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi maailmalla.

Riku Eskelinen

Keskustanuoret kaipaavat käytännön toimia demokratian, ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta
Suomalaisessa mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa ovat viime aikoina nousseet esiin demokratian, rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta järjestetyt mielenosoitukset, jotka ovat tuntuneet vierailta toimintatavoilta meille keskustanuorille. Mielenosoitukset ovat tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa. Mekin olemme niihin osallistuneet ja tulemme jatkossakin osallistumaan. Mielenosoitusten väkivaltaistuminen, niiden heikko teho ja vastakkain asettuminen virkavallan kanssa sekä etenkin näiden saama rooli kansalaiskeskustelussa ovat saaneet meidät kuitenkin vakavasti pohtimaan parempia toimintatapoja.

Olemme huolissamme demokratian, rauhan ja ihmisoikeuksien tilasta maailmalla, mutta samalla myös turhautuneita todellisten vaikutusmahdollisuuksien puuttumisen takia.

Henkilökohtaisten kontaktien luominen, matkustaminen vaikean tilanteen alueille, näiden alueiden ihmisten matkustaminen meille, vaalitarkkailutyö ja muu vastaava työ olisivat mielestämme sellaisia tapoja tehdä demokratia-, ihmisoikeus-, kehitysyhteistyö- ja rauhantyötä, joita pitäisi edistää.

Keskustanuorissa on runsaasti ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneita nimenomaan tällaisesta operatiivisesta toiminnasta ja sellaisen tukemisesta. Toivomme, että saisimme lisää mahdollisuuksia tehdä tällaista työtä Keskustanuorissa tulevaisuudessa.

3 kommenttia

Äänioikeusikäraja 16 vuotta

tammikuu 11, 2007 at 7:15 ap (Globaali demokratia, Nuorisopolitiikka, Puolueet)

Blogi palaa joulutauolta, pukki ei tuonut äänioikeutta 16-vuotiaille
Tuore Helsingin Sanomat julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan pääkaupunkiseudun asukkaista vain 22% myontäisi äänioikeuden 16-vuotiaille. Keskustan kannattajat suhtautuivat ajatukseen suopeimmin, miltei kaksi kertaa lukuisammin kuin muiden puolueiden kannattajat. Äänioikeusikärajan laskeminen on Keskustan virallinen kanta viime puoluekokouksesta.

Helsingin yliopiston tutkija Kari Paakkunainen arvelee eron johtuvan keskustalaisten halusta varmistaa 16-vuotiaiden kannatus perusalueillaan ennen heidän muuttamistaan pois kotoa. Arvio on täysin absurdi, enkä ole koskaan kuullut kenenkään keskustalaisen perustelevan asiaa Paakkunaisen arvelemalla tavalla.

Piilevä  äänioikeusikäraja
Tosiasiassa nykylainsäädännollä nuori saa useimmiten äänestää ensimmäistä kertaa vasta 19- tai 20-vuotiaana. Vaaleja kun ei järjestetä nuoren syntymäpäivien kunniaksi.

Kuka ajaa nuoren asiaa?
Vanhemmat ihmiset ovat haluttomia laskemaan äänioikeusikärajaa kohtalaisen itsekkäistä syistä. Nuoret saattaisivat nimittäin äänestää luottamustehtäviin muita nuoria. Paikat olisivat tietenkin pois vanhoilta ja “viisailta” ihmisiltä. Tosiasia kuitenkin on, että nuoren ihmisen asiaa ajaa parhaiten nuori itse. Jos valtiovarainministerinä toimivalla yli viisikymppisellä miehellä ei ole pienintäkään aavistusta opintotuen määrästä, kuinka hän voisi tehdä siitä järkeviä päätoksiäkään?

Täysin vailla todellisuuspohjaa on myos väite siitä, ettei politiikka kiinnostaisi nuoria. Kehottaisin epäilijoitä joskus kysymään nuorilta, mitä mieltä he ovat esimerkiksi homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta, opintotuista, kevyestä liikenteestä, koulutuksesta, kehitysyhteistyostä, mielenterveyshoidosta tai kaupunkisuunnittelusta. Mielipiteitä loytyy paljon, laidasta laitaan.

Kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja on ollut Erkki Liikanen, joka valittiin eduskuntaan 21-vuotiaana. Tästäkin on ehtinyt jo vierähtää 35 vuotta. Tänään eduskunnassa ei ole yhtään todella nuorta kansanedustajaa.

17-vuotias Eeva Kärkkäinen kommentoi Hesarin artikkelissa, että ”jos 16-vuotiaalle sanotaan, että olet kykenemäton tekemään omia päätoksiä, varmaan moni myos kokee niin.” Ajatteleville vastuuntuntoon opetteleville ja oma-aloitteisuuteen kasvatetuille nuorille on tarjottava vaikuttamisen mahdollisuus ennen kuin maailma ja “viisaat” aloittavat paatoksellista ja valheellista vaakuutustaan siitä ettei vaikuttaa voi.

Suomen on siis aika seurata Iranin, Nicaraguan, Indonesian, Itä-Timorin ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon viitoittamaa demokratian tietä ja laskea näiden tavoin äänioikeusikärajaa 16 vuoteen nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.

5 kommenttia

Viron ja Latvian venäläiset

joulukuu 19, 2006 at 8:23 ap (Globaali demokratia, Vähemmistöt)

Ihmisoikeuksista saavat puhua vain “hyvikset”
Yllätyin positiivisesti pari viikkoa sitten julkaistusta Amnesty Internationalin Tallinnassa julkaisemasta raportista. Raportti syyttää Viroa venäjänkielisen vähemmistön sortamisesta. Tätä ongelmaa on pitänyt tähän saakka esillä niistä suista, jotka saavat julkisuutta, lähinnä Vladimir Putin. Ongelmasta vaikeneminen ja peräti sen kiistäminen on ollut EU:ssa ihmisoikeusjärjestöjä myöten yleinen toimintatapa. Tarja Halonenkin totesi tunnetusti Putinille elokuussa 2005 Viron ja Latvian venäjänkielisen vähemmistön ongelman olevan ratkaistu EU:n vaatimusten mukaan. Ongelman ratkaisuksi hän kehotti Viron ja Latvian venäjänkielisiä opettelemaan puhumaan viroa ja latviaa.

Valtiosyrjintää
Vierailut venäjänkielisissä perheissä todistavat kuitenkin ongelmien piilevän syvemmällä. Esimerkiksi täysin venäjänkielisillä alueilla vanhusten mahdollisuus oppia viroa tai latviaa on olematon. Useimmille heikosti toimeentuleville venäjänkielisille kielen opiskelu on mahdotonta. Ilman latvian tai viron kielen taitoa kielilait estävät pääsyn julkisiin virkoihin ja jopa yksityisiin yrityksiin asiakaspalvelutehtäviin, vaikka kaikki asiakkaat olisivat venäjänkielisiä. Merkittävällä osalla alueen venäjänkielisistä on ainoastaan muukalaispassi, asiakirja joka todentaa, että olet eriarvoisessa asemassa muihin EU-alueella asuviin nähden. Venäjän passia eivät Virossa ja Latviassa asuvat luonnollisesti myöskään voi saada.

Kielitarkastaja
Erityisen mielenkiintoinen ja omituinen on kielitarkastajan virka. Kielitarkastajan tehtävänä on kiertää kouluissa, kaupoissa, matkatoimistoissa ja muilla työpaikoilla, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, tarkastamassa työntekijöiden kielitaitoa. Niinpä esimerkiksi venäjänkielen opettaja yliopistossa saattaa saada vaikkapa mojovat sakot, jos viron kieli ei tarkastajan kuulustelussa luista riittävän liukkaasti. On vaikea kuvitella valtion ja lakikirjan tietävän paremmin kuin työnantajan ja asiakkaan, miten kaupassa kommunikoidaan.

Orwellin tasa-arvo
Olen ilolla pannut merkille, että Viron Keskustan, Keskerakondin, toimintaan osallistuu runsaasti venäjänkielisiä. Vähemmistöjen ajautuminen syrjään politiikan areenoilta toimisi koko yhteiskunnan etua vastaan. Demokratian peruslähtökohtana on tasa-arvoisuus, ei kuitenkaan niin että jotkin ihmiset olisivat tasa-arvoisempia kuin muut.

1 kommentti

Lymec Oslo 2006

marraskuu 25, 2006 at 11:08 ip (EU, Globaali demokratia)

Tänään päättynyt Lymecin (Euroopan Liberaalinuorten) syyskokous Oslossa sujui hyvän yhteishengen merkeissä. Järjestön pääsihteerinä jatkaa kroatialainen Srd Kisevic. Kokous oli yksimielisesti Kisevicin uudelleenvalinnan kannalla.

No Visa!
Kokousväki piti myös mielenosoituksen viisumivapaan Euroopan puolesta Oslon keskustassa. Mielenosoituksessa murrettiin pahvinen “Berliinin muuri” symbolina uusien Eurooppaan syntyneiden raja-aitojen hajottamiseksi. Mielenosoitus oli osa Lymecin “No visa” -kampanjaa.

Kosovon itsenäisyys
Kokouksen poliittisena antina oli muun muassa Kosovon itsenäisyyden tukeminen ja pitkä yleiskeskustelu EU:n maataloustukipolitiikasta. Kokous otti kantaa maataloustukien poistamiseksi. Tämä herätti runsaasti keskustelua erityisesti pohjoismaisten edustajien kritisoidessa sen sanamuotoja. Pitkän päälle emme voi jatkaa tukipolitiikkaa, mutta sen suora romahduttaminen oli kuolinisku suomalaiselle elämänmuodolle.

Maatalouden haasteet
Suomalainen viljelijä ei enää tänä päivänä nauti samanlaista talounpoikaista vapautta, jollaista Keskusta on puolustanut. EU:n maataloustukipolitiikka on kiemuraista eikä tue oma-aloitteisuutta. Suomalaiset viljelijät olisivat varmasti mielellään tuomassa oman näkökulmansa Lymecin maataloustukikampanjaan. Lymecin puheenjohtaja Roger Albinyana i Saigí pitikin tärkeänä saada nuoret viljelijät ympäri Eurooppaa kokoontumaan niiden suunnattomien haasteiden äärelle, joita tulevaisuudessa näyttää olevan edessä. Sillä kukapa viljelijän asemaa tuntee paremmin kuin viljelijä itse? Toivottavasti näemme jo pian Lymecin kautta järjestettyä kansainvälistä toimintaa maatalouden tiimoilta, johon Keskustanuoret ovat vahvasti ottamassa osaa.

Venäjän tilanne
Kokousvieraita puhutti myös kahvipöytäkeskusteluissa Venäjän tilanne. Suomalaisten ja virolaisten tulee olla tulevaisuudessa erityisen aktiivisia tässä kysymyksessä, sillä paras ammattitaito ja Venäjän tuntemus ovat epäilemättä lähialueilla. Viron Keskustanuorten puheenjohtaja Henri Kaselo ilmaisi kokouksessa myös oman kiinnostuksensa toimia sillanrakentajana yhdessä muiden lähialueen maiden poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa muun Euroopan ja Venäjän välillä. Uskon, että Suomen Keskustanuoret tulee olemaan myös aktiivinen tässä asiassa, sillä suhteemme itään ovat aina olleet hyvät ja meiltä löytyy paljon Venäjän ystäviä, jotka jakavat yhteiset ilot ja huolet normaalien Venäjän kansalaisten kanssa.

Kiitos
Lämmin kiitos valitsijoilleni että sain olla Suomen Keskustanuorten edustajana tässä äärimmäisen mielenkiintoisessa kokouksessa.

Kommentoi

Puhu – ja sinut murhataan

marraskuu 20, 2006 at 11:35 ap (Globaali demokratia)

Aleksander Litvinenkon murha
Anna Politkovskajan murha hämmentää edelleen ja kiinnostus siihen näyttää vaativan lisää uhreja. Entinen KGB:n virkailija Aleksander Litvinenko myrkytettiin toksiinilla Lontoossa tutkiessaan Politkovskajan murhaa.

Salainen tiedustelu ja vääristä poliittisista sanoista murhaaminen ovat todellisuutta Euroopassa edelleenkin. Vaikka Politkovskajan murha ei koskaan selviäisikään ja todisteita sen ulottumisesta Venäjän nykyhallintoon ei olisi, kertovat nämä tapahtumat kuitenkin siitä, että joku on valmis kaikkeen estääkseen sananvapauden.

Vakoojia ja katoamisia
Ollessamme viime talvena matkalla Valko-Venäjälle vaalitarkkailutehtäviin saimme vakoojat peräämme ja koko operaatiomme tuhottiin. Keskustanuorten vaalitarkkailuryhmällä ei ollut tarkoitustakaan ajautua konfliktiin Valko-Venäjän viranomaisten kanssa, mutta silti viisumimme maahan evättiin. Passit katosivat DHL:n pikapostista ja ilmestyivät kuin tyhjästä vain hetken liian myöhään. Ehkä toimimme väärien tahojen kanssa yhteistyössä? Kymmenien ystäviemme pidätykset maassa olivat käsittämättömiä ja ikäviä tapauksia. Itse kärsin ja sairastin koko matkan ajan. Myrkkyjä suurempiin joukkoihin vaikuttavat pelon, stressin ja levottomuuden herättäminen.

Itsekin joudun pohtimaan, mitä voin kirjoittaa ja mitä sanoa, jotta voisin tulevaisuudessakin osallistua kansainväliseen politiikkaan ja demokratiatyöhön. Silti sydän tahtoo kertoa kaiken. Onko heikko se joka puhuu, vai se joka vaikenee? Onko puhuminen aina viisautta?

Joku toivoo, että olisit hiljaa, sanoo Keskustanuorten tuore kampanja. Vaikenemalla kuitenkin pääsisi helpommalla. Kukaan ei moittisi. Sydän tahtoo kuitenkin puhua, saada selityksiä, pelkää pahinta, toivoo parasta. Moni valitsee vaikenemisen ja siksi puhuja on yksinäinen. Stressaantuu, väsyy, masentuu ja ei ymmärrä. Tuntuu kiusalliselta pohtia tällaisia asioita.

Päivänpaiste vai teiden erkaneminen
Sydämeni kieltäytyy uskomasta murhiin ja myrkytyksiin. Varkauksien ja muun vahingonteon tahallisuuteen ja niiden järjestelmällisyyteen en myöskään haluaisi uskoa. Uskon vain, että suurin osa ihmisistä tuomitsee sellaisen ja niille perustuva toiminta päättyy lyhyeen. Venäjän edun kannalta Anna Politkovskajan murhan on toivottava selviävän pian ja perusteellisesti, muuten päivänpaistepolitiikan aika, josta edellisen kerran päästiin nauttimaan WTO-neuvotteluissa, voi olla ohi.

Irakin sodan yhteydessä puhuttiin USA:n ja Euroopan ajautumisesta eri teille. Vaikka pitkään näytti siltä, että Venäjän ja EU:n tiet ovat yhtymässä, näyttää tilanne tänä päivänä huonommalta. EU:n johtajien luottamus Venäjään horjuu ja Venäjän johto näyttää suhtautuvan samalla tavalla EU:hun. Syytä ei voi kuin arvailla.

Tarvitaan ruohonjuuritason yhteistyötä kansalaisten välillä, kun johtajat eivät kykene ongelmiaan ratkomaan.

Kommentoi

Centerpartietin toimiston kautta Osloon

marraskuu 20, 2006 at 10:51 ap (Globaali demokratia)

Olen matkalla kohti Osloa, Euroopan Liberaalinuorten kongressia ja seminaaria. Tukholman sydämessä, Vanhassakaupungissa, törmäsin yllättäen tutun näköiseen vihreään apilalogoon. Ruotsin Keskustan toimisto on katutasossa kansalaisten helposti saavutettavissa. Minulle tarjottiin toimistossa kahvit ja toivoteltiin hyvää seminaarimatkaa. Puolueiden tulisi Suomessakin pyrkiä vaalien välilläkin vahvasti näkyviin ja kansalaisten keskelle, jotta jokainen tietäisi, että suomalaiset puolueet ovat kansalaisia varten, ei äänestäjien kalastelemiseksi.

5 kommenttia

Emme ymmärrä Venäjää

lokakuu 22, 2006 at 9:56 ap (EU, Globaali demokratia)

Venäjän lippuPutinin tuomiset
Vladimir Putinin Suomen vierailun alla on Venäjän demokratia sekä ulko- ja energiapolitiikka saanut runsaasti palstatilaa. Miltei jokainen suomalainen olisi ilahtunut, jos virallinen Venäjä olisi tuonut meille ykkösuutisia Tsetsenian sodan lopettamisesta, pyrkimyksestä parantaa vähemmistökansojen asiaa sekä esitellyt Anna Politkovskajan murhaajan.

Georgian lippuKaukasuksen kansojen itsemääräämisoikeus
Näiden uutisten sijaan meille ovat omat tiedotusvälineemme kaiuttaneet tietoja muun muassa kasvavista jännitteistä Kaukasuksella, Venäjän ikiaikojen sotatantereilla. Jostain käsittämättömästä syystä meille on muodostunut käsitys, että konfliktin osapuolet ovat Venäjä ja Georgia. Meille kerrotaan, että kyse on konfliktista, joka sijoittuu Georgialle kuuluviin Abhasian ja Etelä-Ossetian maakuntiin. Pienenä kansana meitä luulisi kiinnostavan, että kyseessä ovat alueet, joilla asuvat abhaasien ja ossetialaiset piskuiset kansat. Käsittääkseni näilläkin ihmisillä tulisi olla itsemääräämisoikeus.

Abhasian lippuMeille suomalaisille syötetäänkin jatkuvasti pajunköyttä siitä, että Venäjän tukemat itsenäisyysliikkeet olisivat jotenkin vähemmän arvokkaita kuin muut. Vierailin noin vuosi sitten Georgian entisen pääministerin Bessarion Gugushvilin luona Vantaalla. Hänen mukaansa Georgiassa ei ole sitten Zviad Gamsahurdian ollut georgialaisten valitsemaa presidenttiä. Eduard Sevarnadze oli Venäjän (joskin sittemmin Venäjän kanssa riitaantunut) ja Mihail Sahakasvili USA:n valtaannostama presidentti. Gugushvili kysyi Sahakasvilin valtaannoususta tuolloin minulta: “Mitä luulet, kuinka monta euroa pitää georgialaiselle kadunmiehelle maksaa, jotta hän menee osoittamaan mieltään Tbilisin kaduille vaatien vallanvaihtumista? Riittääkö kymppi vai pitääkö maksaa jopa kaksikymmentä euroa?”

Etelä-Ossetian lippuNiinpä. Siksipä tänään USA:n on vaikea olla tukematta Georgian pyrkimyksiä ottaa haltuunsa Etelä-Ossetia ja Abhasia. Myös meillä riemuittiin Georgian ruusujen vallankumouksesta. Siksi meidän on vaikeaa myöntää, että Venäjä saattaa olla oikeassa. Ossetialaisilla ja abhaaseilla on oikeus päättää omasta kohtalostaan.

Viron lippuBaltian demokratian tila
Meille suomalaisille ja länsieurooppalaisille on myös tähän saakka ollut mahdotonta myöntää Venäjän olevan oikeassa puhuessaan Baltian demokratiavajeesta. Vain pari vuotta sitten jopa presidentti Tarja Halonen kehotti Venäjää olemaan puuttumatta Baltian maiden demokratian tilaan ja hoitamaan omat ongelmansa ensin. Näin Halonen osoitti täydellisen välinpitämättömyytensä Baltian venäläisvähemmistöä kohtaan, josta Putin on jatkuvasti ollut huolissaan.

Latvian lippuKuinka on mahdollista, että 2,3 miljoonasta Latvian asukkaasta peräti 420,000 on ilman kansalaisuutta? Äänioikeus on siis vain 80%:lla väestöstä. Sama koskee oikeutta matkustaa ilman viisumia sekä oikeutta saada yhtäläinen sosiaaliturva. Virossa sama ongelma koskee 168,000 maassa asuvaa ihmistä 1,3 miljoonasta.

Suomen lippuTilanne on kuvottava. Presidentit Putin ja Halonen ovat väärässä syytellessään muita demokratian heikosta tilasta. Omia virheitä ei voi peittää sanomalla muiden olevan vielä pahempia.

Kommentoi

« Older entries