Kuinkas sitten kävikään?

huhtikuu 17, 2007 at 12:22 ip (Aatteet, Puolueet)

Keskusta ja Vihreät mahtuvat nyt ensimmäistä kertaa Suomen historiassa samaan hallitukseen. Historiaa tutkimalla näiden kahden puolueen välillä vallinnut juopa saattaa alkaa vaikuttaa omituiselta.

Suomalaisen ympäristöliikkeen historia ei ala Vihreästä puolueesta, vaan sen juuret kantavat paljon kauemmaksi historiaan. Oikeastaan jo vanha suomalainen elämäntapa perustui luonnon kunnioitukseen ja sen kanssa sovussa elämiseen. Monet vanhan polven vihreän liikkeen (ei puolueen) edustajat alkoivat huolestua teollistumisen ja kaupungistumisen vaikutuksista ympäristön tilaan jo ennen 1960-lukua.

Suomeksi julkaistiin lukuisia ympäristön ja maailman tilaa käsitelleitä kirjoja jo hyvissä ajoin ennen varsinaista poliittista aktivoitumista. Kuitenkin jo ensimmäisissä kansanedustajissa oli nähtävissä myös ympäristön tilasta huolta kantavia äänenpainoja. Esimerkiksi Maalaisliiton ja Keskustan aatteellisena isänä pidetty Santeri Alkion käyttämä termi maahenki kuvasi ihmisen tervettä suhdetta luontoon.

Teollistumisen ja kulutuksen kiihtyessä kuitenkin yhä useampi myös kaupungeissa alkoi huolestua. Yksi ensimmäisistä yrityksistä nostaa luonnosta huolehtiminen poliittisen keskustelun ytimeen oli Nuoren Keskustan Liiton Helsingin piirijärjestö ry:n perustaminen vuonna 1960-luvulla. Keskustanuorten sisällä aloitettiin 60-luvun lopulla ohjelmatyö, jonka kannattajista sai alkunsa liike, jota tuolloin kutsuttiin vihreäksi aalloksi. Elävinä todisteina tästä Helsingin Keskustanuorten toimistolta löytyy vielä nykyäänkin suuri määrä muun muassa vihreän aallon pinssejä. Vihreä aalto levisi järjestön sisällä ja sen puuhamiehinä toimivat esimerkiksi Aulis Junes, Jouko Loikkanen ja Risto Volanen, joiden poliittisessa opissa myös Matti Vanhanen kasvoi sittemmin. Tavoitteena oli tuoda maanläheinen politiikka myös Helsinkiin ja kaikkiin puolueisiin.

1970-luvun alussa vihreän liikkeen ideat alkoivat saada tulta alleen etenkin pääkaupunkiseudulla. Nuoret aktiivit eivät kuitenkaan olleet asioista yksimielisiä ja puoluetoiminta tuntui jäävän hetkeksi taka-alalle. Koijärven tapahtumien jälkeen vanhimmat aktiivit olivat kiivaasti vastustamassa vihreän puolueen perustamista, mutta myöhemmin mukaan tulleet Heidi Hautala, Pekka Sauri ja Osmo Soininvaara pitivät päänsä ja uusi puolue syntyi. Pentti Linkolan, Eero Paloheimon ja Aulis Juneksen hengenheimolaiset saivat ajan kuluessa nähdä taistolaisten ja elitistien ryhtyvän monopolisoimaan vihreää liikettä yhden puolueen taakse.

Samalla yhteydet Keskustaan olivat erityisen harvassa. Keskustan kannatus laski ja vasta uusimman ympäristöaallon myötä näyttävät uudet tuulet puhaltavan myös Suomen poliittisessa kentässä. Puolueiden aatehistorioiden perusteella mahdollisuuksien toimivaan ja tulokselliseen hallitusyhteistyöhön luulisi olevan erinomaiset. Vaikea maaseudun ja kaupunkikulttuurin yhteensovittaminen ja erilaiset ympäristöt sekä pitkäaikainen epäluulo toisia kohtaan jäytää kuitenkin kenttäväen mielissä.

Näiden epäilyksien hälventämiseksi olisi ehkä molemmissa puolueissa nykyään toimivien nuorten syytä tutustua omaan aatehistoriaan ja niihin toimijoihin, jotka syystä tai toisesta ovat omassa puolueessa joutuneet sivuraiteille omien poliittisten mielipiteidensä takia.

3 kommenttia

Vihreiden perustulomalli

huhtikuu 5, 2007 at 10:44 ap (Aatteet)

Kiitän Leena Hernesniemeä aktiivisuudesta keskustelussa perustulosta. Aihe on hyvin laaja ja vaatii pidempää perehtymistä. Se on myös ollut viime vuosien radikaalein, eniten keskustelua herättäinein ja mielestäni paras avaus koskien perusturvan uudistusta.

Vihreiden perustulomallissa jokaiselle kansalaiselle maksettaisiin 440 euroa kuukaudessa suoraan pankkitilille. Perustulo korvaisi käytännössä kaikki sosiaaliturvan nykyiset minimietuudet (opintotuet, kansaneläkkeet, työttömyyspäivärahat jne.) Ansiosidonnaiset etuudet kuten vanhempainpäiväraha, työttömyysturva ja ansioeläke säilyisivät nykyisellä tasollaan, samoin lapsilisät. Lisäksi mallissa ehdotetaan kaikista työtuloista maksettavan 39% veroa poislukien jo nyt yli tuon prosenttiluvun maksavilta (yli 5000 euroa kuussa ansaitsevat), jotka maksaisivat veroa 49%.

Vihreiden kotisivuilla löytyy runsaasti ajatuksia mallin eduista, joten niitä ei ole syytä toistaa. Ehdotus tällaisenaan ei ole mielestäni käyttökelpoinen, vaikka antaakin hyvän pohjan keskustelulle. Miksi olen tätä mieltä?

1. Pienituloisten (alle 2000 euroa kuukaudessa tienaavat) ja suurituloisten (yli 3000 euroa kuukaudessa tienaavat) tuloerot kasvaisivat perustulon jälkeen maksettavan tasaveron takia. Esimerkiksi 21000 euroa vuodessa tienaavan tulot kasvaisivat 129 euroa kuukaudessa, 60000 euroa vuodessa tienaavan jopa 169 euroa enemmän kuukaudessa. Näin kaikkein kovinta työtä tekevät siivous- tai hoitoalan ihmiset putoaisivat vertailussa kovapalkkaisiin, vaikka omat tulot nousisivatkin.

Mahdollinen ratkaisu: Progressiivisen tuloveron säilyttäminen kokonaisuudessaan.

2. Mallista puuttuu suhdanteiden muuttumisen vaatima joustavuus. Palkkatasojen (lukuunottamatta rikkainta kymmenystä) muuttuessa on vaarana käydä niin, että nyt laskettu nollavaikutus valtion kassaan muuttuu radikaalisti palkkojen noustessa.

Mahdollinen ratkaisu: Progressiivisen tuloveron säilyttäminen kokonaisuudessaan.

3. Kaikkein vaikemmassa yhteiskunnallisessa tilassa olevat saattavat tipahtaa sosiaalitoimen kontaktien ulkopuolelle. (Vaikutus saattaa olla toisille positiivinen ja toisille negatiivinen.)

Mahdollinen ratkaisu: a) Voimakkaat lisäpanostukset sosiaalitoimeen. b) Yleisen palkkatason pudottaminen tai palkankorotusten jäädyttäminen yhä suuren työttömien joukon palkkaamiseksi säästyneillä rahoilla töihin. B-ratkaisu on erittäin vaikea toteuttaa ja vaatisi ennen näkemätöntä yhteiskunnallista epäitsekkyyttä ja välittämistä heikoimmista. Lisäksi tässä mallissa olisi hyvin toimeentulevienkin ymmärrettävä halonhakkuun, kahvinkeittämisen, siivouksen ja muun fyysisen tai nyt halveksitun työn merkittävyys syrjäytetyille ja puolikuntoisille ihmisille. Tämä vaatisi myös työpaikkojen tehokkuusajattelun korvaamista onnellisuusajattelulla. Tämä tahtoo olla vaikeaa nykyisessä kiireisessä ja ahneessa tehokkuusyhteiskunnassa.

Kommentoikaa näitä ajatuksia vapaasti. Tarkoitus ei ole teilata hyvää keskustelunavausta vaan päinvastoin viedä sitä eteenpäin puuttuen sen kehittämistä vaativiin kohtiin.

8 kommenttia

Keskustasta pehmeiden arvojen lipunkantaja

maaliskuu 20, 2007 at 11:17 ip (Aatteet, Puolueet, eduskuntavaalit)

Kova SDP koki kovan kolauksen
Eduskuntavaalien tulos kertoo selvää kieltä. Kansa oli tyytymätöntä SDP:n politiikkaan. Hallituksessa SDP on profiloitunut monelle suomalaiselle Kari Rajamäen ja Eero Heinäluoman kautta. Näin katsottuna on vaikeaa sanoa, että SDP edustaisi pehmeämpiä arvoja kuin Kokoomus. Rajamäen ansiosta Suomen maahanmuuttopolitiikka ja Ulkomaalaisviraston toiminta on ennen näkemättömän poukkoilevaa ja huonoa. Heinäluoman esiintymiset ovat antaneet sen vaikutelman, että tärkeät ympäristöasiat eivät ole SDP:n asialistalla kärkipäässä. Lisäksi puolue näyttää arvostavan erityisen huonosti nuoria jäseniään ja kykyjään.

Ei ole ihme, että moni jäi vaalipäivänä kotiin nukkumaan ja jätti etsimättä ympäristötietoista ja heikomman asiasta välittävää ehdokasta SDP:n listalta. Niin kauas suomalaisesta todellisuudesta on SDP:n johto tuntunut pudonneen.

SDP:ssä pohditaan nyt varmasti vakavasti heikkoja tuloksia, mutta muutosta kovaan politiikkaan ei ole näkyvissä. Maan suurimmassa kaupungissa Helsingissä on seuraavissa kunnallisvaaleissa markkinarakoa pehmeille keskustalaisille ja alkiolaisille arvoille. Muiden epäonnistuminen luo täällä pohjaa Keskustan kannatuksen nousulle. Huolimatta toisen kansanedustajan menettämisestä, Keskusta oikeastaan eteni jälleen Helsingissä, kun huomioidaan edellisten vaalien pääministerikamppailu Anneli Jäätteenmäen ja Paavo Lipposen välillä. Kunnallisvaaleihin 2004 verrattuna kasvoimme Helsingissä prosentuaalisesti toiseksi eniten jääden vain niukasti jälkeen Kokoomuksesta.

Seuraavasta hallituksesta ja hallitusohjelmasta
Hallitusneuvotteluista tulee nyt erittäin tärkeät. Jos uusi hallitus muodostetaan sinivihreälle pohjalle tulee ainakin maahanmuuttajien, yrittäjien ja lapsiperheiden asema paranemaan. Työttömyydenhoito tulee olemaan myös helpompaa, jollei ammattiyhdistysliike ryhdy työreformin torppaamisen kaltaiseen, työttömyyttä kasvattavaan, vastarintaan. Kokoomuksen kanssa maltillisista palkankorotuksista sopiminen on helpompaa ja rahaa jää työttömien työllistämiseen entistä enemmän. Koska palkkaerot mies- ja naisvaltaisten alojen välillä ovat järkyttävät, joudumme ehkä jopa tilanteeseen, joissa miesvaltaisten alojen palkankorotukset on pakko jäädyttää erojen tasoittamiseksi ja työttömien palkkaamiseksi takaisin töihin.

Keskustalaisten näkökulmasta on erittäin tärkeää saada hallitusohjelmaan ruoan arvonlisäveron alentaminen, opintotuen korotus, fossiilisista polttoaineista luopumiseen kannustavia konkreettisia ideoita ja lähipalveluiden turvaaminen. Näiden tavoitteiden vuoksi potentiaaliseksi hallituskumppaniksi nousevat myös Vihreät. Uskonkin, että Vihreät saavat hallituspaikan, jos heiltä löytyy halua todelliseen vastuun kantamiseen ja yhteistyöhön ainaisen kritisoinnin sijasta.

Kaiken kaikkiaan Suomi saa Keskustan johdolla nyt hallituksen, joka tulee toteuttamaan ihmisiä kannustavaa ja rohkaisevaa, positiivista politiikkaa.

2 kommenttia

Porvari-, sinivihreä-, punamulta- vai sateenkaarihallitus?

tammikuu 17, 2007 at 11:38 ap (Aatteet, Puolueet, eduskuntavaalit)

Vaalien alla keskustelu tulevasta hallituskokoonpanosta kiihtyy. Ruotsin keskustaoikeiston yhteistyön tuloksellisuus heijastelee myös Suomen poliittiseen keskusteluun.

Viime päivinä SDP:n useiden merkittävien vaikuttajien epäilyt Keskustan ja Kokoomuksen kassakaappisopimuksista tai peräti puolueiden yhteenliittymisestä ovat saanet tulta alleen mediassa. Epäilyjä porvariyhteistyöstä on erittäin vaikea ymmärtää puolueissa, joissa molemmissa esiintyy runsaasti mielipiteitä Keskustan porvarillisuudesta. Useat kokoomuslaiset käyttävätkin yhteistyöstä neutraalia nimitystä sinivihreä hallitus. Keskustan ja Kokoomuksen liittymistä yhdeksi puolueeksi saavat kilpailijat keskustella iäisyyden. Sen toteutuminen ei ole näköpiirissä eikä edes puolueväen keskusteluissa.

Keskustan helsinkiläinen ehdokas Vesa Koskela puolestaan on kampanjoinut sateenkaarihallituksen puolesta. Sateenkaarihallitukseen kuuluisivat Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto, Kristillisdemokraatit, RKP ja mahdollisesti Perussuomalaiset.

Suomalainen monipuoluejärjestelmä rikastuttaa kauniilla tavalla poliittista kielenkäyttöä. Sääliksi käyvät yhdysvaltalaiset, joilla on valittavanaan ainoastaa demokraatti- tai republikaanihallitus. Ei ihme että ihmiset siellä äänestävät hyvin laiskasti. Ilman Keskustaa Suomeakaan ei voitaisi kutsua todelliseksi monipuoluejärjestelmäksi.

5 kommenttia

Suomi Natoon?

joulukuu 22, 2006 at 10:01 ap (Aatteet)

Jaakonsaari huolissaan
Eduskuntavaalien alla keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on jälleen kiihtynyt. Liisa Jaakonsaari (SDP) penäsi jälleen selkeitä Nato-kantoja politiikoilta ja pohti, mahtaako kenelläkään olla rohkeutta sanoa omaa mielipidettään asiaan.

Vaahtoranta ja Ries
Suomenmaan haastattelussa UPI:n johtaja Tapani Vaahtoranta puolestaan pohti Venäjän nousevan seuraavaksi suureksi Nato-jäsenyyden argumentiksi. Vaahtorannan mukaan Nato-keskustelua on leimannut tähän saakka kriittisyys Yhdysvaltoja kohtaan. Hänen mukaansa kritiikki on laimenemassa ja joudumme ehkä pohtimaan tulevaisuudessa, pitäisikö meidän etsiä turvaa Venäjän varalta vai luoda sinne mahdollisimman luottamuksellisia suhteita.

Mielenkiintoiset kommentit ovat seurausta Vaahtorannan ruotsalaisen kollegan Tomas Riesin syytöksistä Suomen ulkopolitiikan passiivisuudesta. Vaahtoranta ei allekirjoita Riesin syytöksiä. Ries on tunnettu Naton puolestapuhuja. Siitä puhe mistä puute, sanoo vanha suomalainen sanonta. Natosta pitävätkin suurinta suuta ne, jotka Suomessa ovat huolestuneita siitä, että emme Natoon kuulu. Muilla ei ole tarvetta aukoa suutaan asiasta, joka ei heitä kiinnosta. Miksi pitäisi joka viikko toistaa, että en tänäänkään ole Naton kannalla?

Sveitsi ja Kekkonen
Suomelle sopii ulkopoliittiseen linjaan esimerkiksi Sveitsi tai Kekkosen ajan politiikka. Pidämme hyvät välit kaikkialle ja sodan ja rauhan kysymyksissä emme ole koskaan puolueettomia vaan aina rauhan puolesta sotaa vastaan.

2 kommenttia

Työttömyysturva heikkenee Ruotsissa

joulukuu 22, 2006 at 9:40 ap (Aatteet)

Päivän otsikot kertovat uuden oikeistohallituksen heikentäneen työttömyysturvaa Ruotsissa ammattiyhdistysliikkeen jyrkästä vastustuksesta huolimatta. Todellisuudessa heikennys koskee ainoastaan hyvätuloisia. Olin tipahtaa tuoliltani, kun uutisessa kerrottiin, että työttömyyskorvausta voi tulevaisuudessa saada ainoastaan 75 euroa päivässä entisen 80 euron sijaan. 80 euroahan on 2400 euroa kuukaudessa!

Koska itse kuulun siihen ihmisryhmään, joka on ainoastaan haaveillut moisista tuloista, kävin katsastamassa, onko Suomessa olemassa työttömyysturvan ylärajaa. Ei ole. 10 000 euron kuukausipalkkainen saattaa työttömäksi jäädessään saada 176,50 euron suuruisen työttömyyskorvauksen päivässä, eli 5300 euroa kuukaudessa 200 päivän ajan ja siitä eteen päin 126 euroa päivässä.

Tietenkin verot tasoittavat tilannetta suhteessa normaalituloisiin ihmisiin ja korkeista tuloista ja menoista kestää hetki siirtyä matalampiin tuloihin ja matalampiin menoihin, mutta että 200 tai 500 päivää! Uskallan sanoa suoraan, että noille rahoille löytyisi järkevämpääkin käyttöä mielenterveyshoidon, lasten ja nuorten, raittiuskasvatuksen, ympäristönsuojelun tai kevyen liikenteen investoinneista. Ammattiyhdistysliikkeen nykypolitiikka ei olekaan aikoihin tukenut hädänalaisia, vaan se on Pohjoismaissa aikamoinen hyväosaisten etuja ajava liike.

Käy laskemassa oma työttömyysturvasi täällä.

1 kommentti

Toinen näkökulma

joulukuu 12, 2006 at 8:43 ip (Aatteet)

Maahanmuutosta ja suhteistamme itään on kiinnostunut joku muukin. Ennen kuin avaat kohta esittelemäni linkin, jossa minunkin nimeni mainitaan varoitan, että sivu sisältää tekstiä, joka ei sovellu herkille ihmisille. Kirjoittaja ei ole keskustalainen huolimatta blogin nimestä, enkä tunne häntä henkilökohtaisesti. Ellen ole aivan väärin käsittänyt, häntä kohtaan on kirjoitusten takia nostettu rikossyytteitäkin kunnianloukkauksista. Tämä ei ole myöskään läheskään ainoa blogi, jossa tämän minulle tuntemattoman henkilön kirjoituksia löytää. Vastaavaa tekstiä sataa myös sähköpostitse silloin tällöin.

Saanen esitellä keskusta.blogspot.com. Tutustu ennen kuin on liian myöhäistä.

12 kommenttia

Kilpailukykyinen Eurooppa

marraskuu 9, 2006 at 8:09 ip (Aatteet, EU)

LYMEC
Parin viikon päästä järjestetään LYMECin, Euroopan Liberaalinuorten, seminaari ja valtuuskunta Oslossa. Seminaarin aiheena on kilpailukykyinen Eurooppa. Matka taittuu mukavasti laivalla ja junalla.

Vahingonilo
Kilpailukyvystä puhuvat poliitikot puhuvat yleensä virheellisesti pelkästä taloudellisesta kilpailukyvystä ja taloudellisesta menestyksestämme verrattuna muihin alueisiin. Suomalainen hymyilee kierosti, kun saa tietää, että USA:n BKT on laskenut (milloin se tapahtui edellisen kerran?) tai ainakin oma BKT:mme on kehittynyt USA:ta suotuisammin. BKT:n muita maita nopeammasta kasvusta on tullut puhdas poliittinen tavoite. Pahin kilpailijamme tässä kisassa on USA. Myös Kiina, Venäjä ja Japani ovat mukana taistelussa. Muista ei paljon tarvitse välittää. Me suomalaiset olemme saaneet tottua tässä kisassa voittoihin kuin aikanaan pitkän matkan juoksukisoissa.

Terve kilpailu
BKT on hyvä mittari samalla tavoin kuin 10 000 metrin juoksuun käytetty aika. Harrastelija voi olla iloinen juoksutuloksensa paranemisesta myös vertaamatta sitä muihin. Nopeammin juostu kymppitonni kertoo kohonneesta kunnosta ja näin terveellisemmästä elämästä.

Juoksutulosta voi kuitenkin parantaa myös epäterveellisin keinoin. Kun kilpailu käy liian kovaksi, voi urheilija sortua käyttämään elimistölleen vaarallisia doping-aineita. Samoin voi käydä, jos tavoittelemme pelkkää BKT:n kasvua, luulemalla paperilla kasvavan numeron tarkoittavan automaattisesti parempaa maailmaa. Numeroihin tuijottamalla voimme unohtaa, että pelkkä BKT:n kasvu ei voi olla politiikan ydin. Politiikan tehtävänä on parantaa elinolosuhteitamme, ihmisen hyvinvointia ja turvata ympäristömme säilyminen tai oikeastaan paraneminen omien lastemme iloksi.

Terve kilpailu on hyväksi. Mutta niin kuin hyvin voiva kymppitonnin juoksija tietää, elämä on muutakin kuin numeroiden perässä juoksemista. Hyvinvointiamme parantaa amerikkalaisen ja afrikkalaisen onnellisuuskin. Voimmehan me paremmin kun veljemme ja siskommekin voivat hyvin.

Jokainen on jossakin hyvä
Haluan Oslossa nostaa esiin terveen kilpailuhengen ja muistuttaa, että BKT ei saa mielenkiintoisuudestaan huolimatta nousta elämämme (politiikkamme) tärkeimmäksi asiaksi. Ja onnea USA:han korkean bruttokansantuotteen johdosta! Mepä johdamme kuitenkin hiilidioksidipäästökilpailussa heitä ja ero sen kuin kasvaa! Kilpailukykymme siinä lajissa on USA:laisia parempi. Afrikkalaisiin verrattuna olemme kuitenkin pahasti perässä, mutta vielä se ero kurotaan kiinni!

Kommentoi

Viisumivapaa Eurooppa

lokakuu 9, 2006 at 12:38 ip (Aatteet, EU, Globaali demokratia)

 

Euroopan Liberaalinuoret teki aloitteen täysin viisumivapaasta Euroopasta ELDR:n kongressille, joka järjestetään 12-13.10.2006 Bukarestissa Romaniassa. Tämän äärimmäisen tärkeän aloitteen voi vain toivoa menevän läpi ELDR:n kongressissa. Sen sijaan sen läpimeno EU-tasolla onkin jo kokonaan toinen juttu.

Tällä hetkellä eurooppalaisten ennakkoluuloja toisiaan kohtaan ruokkii viisumimääräysten järjettömyys. Suomen ja Venäjän kansalaiset eivät voi juuri vierailla toistensa luona esimerkiksi Karjalassa, vaikka asuisivat muutaman kilometrin etäisyydellä toisistaan. Kontaktien puute normaalien kansalaisten tasolla on omiaan ruokkimaan ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä vieraista kulttuureista. Ennakkoluulot ja väärinkäsitykset voivatkin olla alku suuremmillekin konflikteille.

Tällä hetkellä Venäjän ohella viisumimääräyksistä kärsivät pahimmin Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Albania, Bosnia & Herzegovina, Montenegro, Makedonia, Turkki ja Serbia tai tarkemmin ottaen näiden maiden normaalit kansalaiset.

Tullimääräykset
Viisumisäännösten järjettömyyden lisäksi myös tullisääntelyt EU:n rajoilla ovat käsittämättömiä. Vain siksi, että jokin tuote on valmistettu viiden kilometrin päässä Suomen rajasta, on sen tuominen meille hirvittävän byrokratian takana, kun taas tuhansien kilometrien päässä Espanjassa valmistetut tuotteet vain lastataan lentokoneeseen tai laivaan ja puretaan Suomessa. Ei olekaan ihme, että salakuljetus Suomen ja Venäjän välillä kannattaa ja voi hyvin.

Edellisessä työpaikassani DHL:llä sain nähdä, että salakuljetus ei ole suinkaan vain venäläisten organisoimaa, vaan myös suomalaiset ovat siinä vahvasti mukana, vaikka media haluaa antaa asiasta toisen kuvan. Paras lääke järjettömyyksien loppumiselle on poistaa rajamuodollisuudet Euroopan maiden väliltä kokonaan.

6 kommenttia

Puolueiden erot

lokakuu 2, 2006 at 10:47 ap (Aatteet, Puolueet)

Tapio Laakso haastoi blogissaan minut kirjoittamaan puolueiden eroista. Aihe on mieleinen minulle, joten vastaan haasteeseen. Keskusta on maailman mittakaavassakin hyvin poikkeuksellinen puolue ja vertaan sitä mielellään muihin puolueisiin. Tarkoituksenani ei ole moittia muita, sillä jokaisen puolueen tarkoituksena on Suomessa luoda parempaa yhteiskuntaa. Haluan kuitenkin tuoda esiin niitä merkittäviä eroja, joiden takia Keskusta on minulle läheisin puolue.

Vihreät
Vihreät on 1970-luvulla syntynyt poliittinen liike, joka tekee yhteiskuntajärjestelmää kritisoivaa politiikkaa. Nykyisin Vihreät on lientynyt vanhoihin aikoihin verrattuna. Vihreät muodostuu enimmäkseen korkeasti koulutetuista ja hyvin toimeentulevista kaupunkilaisista. Vaikka Vihreät puhuvat paljon heikomman väestön tilasta, eivät vähäosaiset näy puolueessa. Vihreät on yksi homogeenisimmista puolueistamme, rumasti sanottuna elitististen piirien liike. Vihreät korostavat muita poliittisia liikkeitä enemmän ympäristöasioita ja globaaleja kysymyksiä. Vihreät ovat usein mukana vaikuttamassa eri kansalaisjärjestöissä. Mielenosoitukset ovat vihreille mieluinen tapa tuoda mielipiteensä julki. Vihreissä esiintyy jopa edustuksellista demokratiaa kritisoivia mielipiteitä, joissa arvellaan, että ihminen on liian tyhmä selvittääkseen maapallon ongelmat.

Keskustan suurin ero Vihreisiin verrattuna löytyy nimenomaan sen laajasta jäsenistöstä ja tavasta vaikuttaa. Tapio Laakson tavoin useat ihmiset pitävät vaikeana löytää Keskustan poliittista linjaa. Ongelma lienee nimenomaan puolueen desentralisaatiota, vallan hajauttamista, korostavassa ideologiassa. Keskusta elää ja kuolee kansanvallan mukana. Tutkimusten mukaan missään muussa puolueessa eivät ole yhtä kattavasti edustettuna erilaiset suomalaiset ryhmittymät. Keskusta pyrkii jakamaan vallan omalle jäsenistölleen ja kansalle. Keskustalaiset karttavat usein mielenosoittamista ja heillä on turhiakin ennakkoluuloja kansalaisjärjestötoimintaa kohtaan. Useimmat keskustalaiset olisivat valmiimpia operatiiviseen toimintaan maailman ongelmien poistamiseksi. Toisin kuin Vihreissä Keskustassa ei usein tunneta mieltymystä kritisoivaan vaan kannustavaan politiikkaan.

Keskustassa arvellaan usein, että juuri Vihreän puolueen syntyminen vaikeutti Keskustan kannatuksen kasvua kaupungeissa. Useille keskustalaisille juuri vihreisiin suhtautumisessa tuntuu olevan erityistä tunnelatausta. Toisin kuin Tapio Laakso kirjoittaa, Keskusta ei ole mielestäni konservatiivipuolue vaan pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi uskonnonvapautta koskevissa kysymyksissä Keskusta on liberaalimpi kuin mikään muu puolue. Samoin vallanjakoa koskevissa kysymyksissä Keskusta on hyvin perinteinen liberaalipuolue. Keskusta tukee myös ihmisten mahdollisuutta pienyrittäjyyteen ja on yleensä vastaan valtion puuttumista ihmisten henkilökohtaisiin vapauksiin. Keskusta on konservatiivinen ainoastaan muutamissa yksittäisissä kysymyksissä, joista merkittävin on ehkä maatalouden tukeminen, jossa Keskustan linjaa ei voida pitää ainakaan markkinaliberaalina. Keskusta mielletäänkin Euroopan mittakaavassa sosiaaliliberaaliksi puolueeksi. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa Keskusta on puolustanut nimenomaan vallan hajauttamista ja on näin yleisen eurooppalaisen liberalismin linjoilla.

Kokoomus
Kokoomuksessa puhutaan usein yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Tällä tarkoitetaan usein oikeutta rikastua tekemällään työllä. Kokoomuslaiset uskovat, että parempi yhteiskunta saavutetaan mahdollisimman hyvällä taloudellisella kilpailukyvyllä. Kokoomus korostaa markkinaliberalismia hyvänä työkaluna kohti parempaa yhteiskuntaa.

Suurin ero Keskustan ja Kokoomuksen välillä syntyy nimenomaan markkinaliberalismin korostamisessa. Vaikka keskustalaisetkin uskovat vapaaseen yrittäjyyteen ja mahdollisimman pieneen valtion kontrolliin taloudessa, ei se kuitenkaan ole keskeisellä sijalla puolueen politiikassa. Kun kokoomuslaiset puhuvat yksilöistä, puhuvat keskustalaiset ihmisistä. Kokoomuslaisissa on keskustalaisia enemmän hyvin toimeentulevia.

SDP
Sosiaalidemokraatit korostavat työntekijöiden asemaa ja oikeuksia sekä ammattiyhdistysten vahvaa roolia yhteiskunnassa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on puolueelle tärkeää. Palkkakysymykset ovat sosiaalidemokraateille tärkeitä.

Keskustalaisiin verrattuna sosiaalidemokraatit puhuvat rahasta ja palkoista erittäin paljon, vaikka useat sosiaalidemokraatit ja heidän kannattajansa ovat hyvin toimeentulevia. Keskustalaiset haluavatkin usein kutsua aatettaan ihmisyysaatteeksi materialistisempien vasemmisto- ja oikeistoaatteiden sijasta.

Perussuomalaiset
Perussuomalaiset korostavat isänmaallisuutta ja kansallisvaltiota. Perussuomalaiset tunnetaan myös tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattajina. Perussuomalaiset ovat myös hyvin EU-kriittisiä.

Keskustasta Perussuomalaiset eroaa ehkä eniten maahanmuuttopoliittisissa kysymyksissä. Vaikka keskustalaisetkin uskovat kansojen itsemääräämisoikeuteen ja kansallisvaltioihin, maahanmuuttoa ei kuitenkaan haluta rajoittaa perussuomalaisten tapaan. Myös EU-politiikassa on näiden puolueiden välillä suuria eroja. Keskustalaisten halutessa kehittää EU:ta desentralistisempaan suuntaan, perussuomalaiset haluavat Suomen irti EU:sta.

Vasemmistoliitto
Vasemmistoliittolaiset korostavat antikapitalistisuutta ja näkevät usein USA:n johtaman läntisen hyvinvointivaltioiden blokin esteenä maailman tasa-arvoisuuden toteutumiselle. Vasemmistoliittolaisille heikomman asia on tärkeä.

Keskustalaiset puhuvat hieman vasemmistoliittolaisten tapaan köyhän asiasta. Keskustalaiset eivät kuitenkaan yleensä näe maailmaa samanlaisten materialistisen silmälasien takaa kuin vasemmistoliittolaiset. Harva keskustalainen uskoo, että suuret ismit (kuten kapitalismi) ovat syynä epätasa-arvoon. Keskustassa uskotaan suurten aatteiden sijaan ruohonjuuritason työhön.

RKP
RKP:n kannattajat ja jäsenet ovat enimmäkseen ruotsinkielisiä. Aatteiltaan RKP on suomalaisista puolueista ehkä lähimpänä Keskustaa. Suurimmat erot ovat kielipolitiikassa. RKP mielletään usein Keskustasta oikealla olevaksi puolueeksi ehkä suomenruotsalaisuuden historian takia.

Kristillisdemokraatit
Kristillisdemokraatit korostavat välittämistä ja kristillisiä arvoja. Suurin ero Keskustaan on suhtautumisessa uskontoon. Samalla kun useimmat keskustalaiset haluavat pitää uskonnon ja politiikan erillään, hakevat kristillisdemokraatit neuvoja politiikan tekemiseen jopa Raamatusta. Vaikka kristillisdemokraatit suhtautuvatkin enimmäkseen myötämielisesti muihin uskontoihin, ei puolueessa juuri ole niiden edustajia.

18 kommenttia

« Older entries