Periaatteellisella tasolla olen aivan samaa mieltä: tuloverotus ja pääomaverotus tulisi olla yhteneviä, mutta niiden taso ei voi olla paljon korkeampi kuin nykyisen pääomaverojen, jos ei haluta pääomien valuvan maasta pois. Varallisuusveron poistohan oli samaan ongelmaan isketty täsmätoimi. Epäsuosittua talouspolitiikkaa, mutta järkevää.

Yksi vaihtoehtohan olisi siirtää EU-budjetin rahoitus suoraan yritysverotuksen kautta hoidettavaksi, jolloin liikkumavaraa luotaisiin. Tässä yhteydessä esimerkiksi korkeakoulujen ja tutkimuksen rahoituksen osittainen siirtäminen unionille olisi myös järkevää, jos halutaan kehittää unionia kokonaisuutena.

Vakaiden ja kehittyneiden länsitalouksien (EU15) kannaltahan eri veromuotojen minimitasoissa, jäykissäkään, ei ole juurikaan ongelmaa, mutta kehittyville ‘rautaesiripun’ takana olleille talouksien kasvulle se olisi myrkkyä..

Selvennys aiempaan kommenttiini; tasaveromuotoisessa verotuksessa veronalennukset olisivat poliittisessa realismissa vaikeampia, koska ne kasvattaisivat aina tuloeroja, erityisesti keskiluokka/ylempi keskiluokka. Sen takia eri peruspalvelujen maksuporrastukset olisivat tehokkaampi elintason tasaustapa.

1) Oikeasti suurituloiset hankkivat rahansa pääomatuloista, joten pääomatuloverotus pitäisi saada samalle tasolle kuin tuloverotus. On se nyt kummallista, että omistamisella vaurastumista verotetaan kevyemmin kuin työllä vaurastumista. Ongelmana on kansainvälinen verokilpailu, joten Suomen pitäisi olla EU:ssa ajamassa kunnollista minimitasoa pääomaverotukselle.

2) Sosiaalityötä tarvitsevien tavoittaminen on jo nykyisessä järjestelmässä. Oma näkemykseni on, että perustulo (myös toimeentulotuen normitetun osan siirtäminen Kelan maksettavaksi) vapauttaisi sosiaalityöntekijöiden aikaa itse sosiaalityöhön. Tarvittaisiin enemmän jalkautunutta sosiaalityötä, jossa apua tarvitsevat ihmiset käydään etsimässä ja heille tarjotaan apua.

Mitä tulee tuohon ongelmaan 2; verorajojen rukkaukset ovat aina poliittisia päätöksiä; niitä kutsutaan veronalennuksiksi, vaikka ne eivät tosiasiallisesti sitä olisikaan vaan pysyttäisivät verorasitetta samana yleisen tulotason noustessa. Tästä johtuen viime hallituskaudellahan verotus ei keventynyt juurikaan [olisiko ollut prosentin tasossa] yleisen tulotason parantuessa vaikka veroasteen rajoja nostettiinkin, kuten mm EVA todisteli.

Yksi huomionarvoinen asia pienituloisten verotuksen suhteen liittyy muihin kustannuksiin, jotka ovat tasaveromaisia. Mikäli tuloverotusta rukataan alaspäin, mutta samalla esimerkiksi terveyskeskusmaksuja jne nostetaan tai lääkkeiden korvauskattoa nostetaan, voi käteenjäävä tulo monessa kotitaloudessa itse asiassa laskea. Vero- ja maksurakennetta tulisi katsoa hivenen enemmän kokonaisuutena ei pelkästään keskittyen tuloverotukseen.

Tähän hivenen tähtäsinkin tulomaksujen porrastuksessa, jos progressiosta luovuttaisiin; esimerkiksi alhaisimmilla tuloilla oleville lääkkeiden maksuttomuus, ilmainen päivähoito tai vapautus terveyskeskusmaksuista täsmäohjautuvat kovimpien maksurasitteiden rasittamille ryhmille (ei välttämättä pienet tulot, mutta suuret menot) ja kasvattaisi paremmin paremmin käteenjääviä varoja kuin tuloverotuksen alentaminen.

Ongelma nro 2, en suoraan sanoen oikein seuraa ajatuksenjuoksua. Kyllähän progressiiiviseen tuloveroon nytkin tehdään inflaatiotarkistuksia?

Ongelma nro 3. Se kuinka avuntarvitsajat tunnistetaan on vakava ongelma, joka liittyy myös julkisten palveluiden tehokkuuteen. Se että mittarina käytetään tulotuen tarvetta niin kuin nyt, ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Moni pienituloinen on yksinkertaisesti vain pienituloinen, ja moni normaalituloinen tarvitsisi esim. päihdehoitoa. En osaa sanoa miten tämä ongelmatapausten löytäminen pitäisi toteuttaa, paremmalla viranomaisyhteistyöllä ehkä.

Yleisesti ottaen, Vihreiden mallissa on olennaista se että laitetaan katto todellisella veroasteelle (palkka – verot – tukien leikkaus), olkoon se sitten vaikka se 39%/49%. Minusta siihen tuijottaminen miten tuo vaikuttaa ennakonpidätysprosenttiin on suoraan sanoen älyvapaata, meillä on jo tuon tasoinen todellinen verotus käytännössä kaikissa tuloluokissa. Ystävämme vasemmalla voisivat myös sisäistää sen, että ilman vastaavia tuloveron kevennyksiä tai jonkinlaista todellisen veroasteen leikkuria mikä tahansa pienempien tukien korotus kasvattaa kannustinloukkuja automaattisesti. Mikä on muuten yksi iso syy miksi niitä vastustetaan.

Minulle on sinänsä sama miten se tehdään, mutta lähtökohta tulisi olla se että todellinen veroaste ei missään tilanteessa nouse yli 50%. Tämän voi hoitaa vaikka keskittämällä kaikkien tukien maksun verottajalle, joka sitten huolehtii tuosta vaikka jonkinlaisilla täsmäsubventioilla. Riidelköt kassa, KELA ja muut keskenään siitä kenen piikistä se menee. Demokraatit jenkeissä pohtii vähän perustulon tyyppistä palkkavakuutusta, kirjoitin siitä pienen pätkään blogin tynkääni: http://tpyyluoma.livejournal.com/1596.html

Tasavero ei talouspoliittisena elementtinä olisi lainkaan huono, koska se yksinkertaistaisi verotusta ja tekisi siitä läpinäkyvämpää.

Siihenhän voitaisiin lisätä verovähennysten kääntäminen väärinpäin eli alkuvähennys, jolloin vähennykset hyväksikäytettäisiin jälkikäteen seuraavan verokantovuoden alussa, jolla saavutettaisiin nopeutusta verotukseen. (Alkuvuonnahan on myös suuremmat kiinteät menot kotitalouksissa; autovero, tv-lupa, kiinteistövero jne).

Toisaalta reaalisti perustulo ja vähennykset rakentaisivat kuitenkin progression, joten eihän se puhdasoppinen tasavero ole, niin kuin ei ollut Nybergin mallikaan (jossa oli myös perusvähennys; 7000 euroa, joka synnytti progression).

Itse toki kannatan progressiivista verotusta, mutta samaan vaikutukseen päästään muutenkin jos halutaan, ei sitä tarvitse palkkaverotuksen kautta luoda. Esimerkiksi progressiivisilla maksuluokilla terveydenhuoltoon, päivähoitoon, regressio eläkekertymään jne. Keinottelua voisi suitsia tarkastelujaksoliukumilla.

Ongelmalliseksi olen kuitenkin huomioinut Vihreiden perustulomallissa pari asiaa; ensinnäkin kireä alkuveroprosentti houkuttelisi tuloa todennäköisesti harmaan talouden piiriin ja lisäisi varmaankin keinottelua päivärahoilla, matkakorvauksilla ja luontaiseduilla.

Seurauksena myös yrittäminen lisääntyisi; free:nä työskentely olisi kannattavampaa, kun palkan ulosmittaisi pääomatulona oman yrityksen kautta. Tämä siis ei ole mitään positiivista kasvuyrittäjyyttä, vaan puhdasta verosuunnittelua. (Kiihdyttäisi varmaankin julkisella puolella yksityistämistä, joka on ideologisesta näkökulmasta riippuen hyvä tai huono asia)

Negatiivisinä jälkivaikutuksina edellisistä; työterveydenhuollosta siirtyisi julkiselle puolelle lisää ihmisiä -> julkisen terveydenhuollon rahoitusvaje kasvaisi ja eläkevakuutusmaksukannon väheneminen loisi paineita kiristyvälle progressiolle. (Tosin on vaikeata arvioida, kuinka paljon edellämainittua verosuunnittelua harjotettaisiin).

Toinen asia, joka on tietenkin ongelmallinen liittyy ulkomailta keikkatyöläisinä käyviin; koska perustulo maksettaisiin kansalaisille tai ainakin vaatisi tietyn ajan maassa asumista; se tekisi ei-kansalaisille työskentelyn täysin kannattamattomaksi ylikireän verotuksen muodossa.

Edellinen siis toisin sanoen vähentäisi työmarkkinoilla olevaa joustoa ja pahentaisi sektorikohtaista työvoimapulaa -> seurauksena varmaankin palkkojen nousupaine (liikenne, hoiva, rakennus) ja piikki-inflaatio siirtymävaiheessa.

Periaatteessa perustuloa ei nähdäkseni voida viedä läpi, jollei siihen liitettäisi voimakasta palkkaverotuksen kevennysohjelmaa, jotta lisääntyvältä verokeinottelulta vältyttäisiin. Tavoitteena yksi noin 30-33 prosentin tasaveroluokka voisi ajaa asian.

Edellämainitun synnyttämä rahoitusvaje voitaisiin saada kiristämällä kulutusveroja ja progressioimalla edellämainittuja maksuja tulojen mukaan tai karsimalla vähennyksiä ja muuttamalla yritysverotusta Nybergin mallin mukaisesti. Sehän oli fiskaalisesti yhtä neutraali kuin Vihreidenkin (Tosin Nybergin laskelmista oli aikanaan hivenen epäselvyyttä).

Perustulo on ajatuksena paremmin toteutuva kuin Jaakon viittaama Milton Friedmannin malli minunkin mielestäni, koska se tulee etukäteisenä eikä laskettuna suhteutettuna aiempaan tuloon. Tuolloin tulon katkokohdat peittyvät.

Sama tosin voitaisiin korjata esimerkiksi siirtymällä esim. kvartaalitarkistuksiin nykyjärjestelmässä (jossa pitäisi kaiketi olla vielä yli- ja alijäämäliukumat) ja yhtenäistämällä perusturvan osia, mutta se olisi paljon monimutkaisempaa hahmottaa yksilölle. (Ja jättäisi turhalle ideologiselle politikoinnille valtaa eriarvoistaa eri perusturvan muodon varassa olevia)

On se kuitenkin hieman parempi paperi kuin Friedmanin malli, eli ns. regressiivinen veroasteikko, joka sisältää siis verotukseen liittyvää byrokratiaa (perustulokin on verotettava tulo kokonaisuudessaan) että se korvaa kaikki sosiaaliturvan välittömät (suorat tulonsiirrot) muodot.

En kuitenkaan pidä perustulon verollisuutta tai verottomuutta itsessään pahana asiana, kunhan se verotus kuitenkin olisi progressiivista.