Kirjoituksen mukaan eduskuntapaikat olisivat tällä järjestelmällä jakautuneet seuraavasti:

Keskusta 57 (muutos nykyiseen +6)
SDP 52 (+6)
Kokoomus 43 (-7)
Vihreät 14 (-1)
Vasemmistoliitto 13 (-4)
RKP 10 (+1)
Kristillidemokraatit 7 (0)
Perussuomalaiset 3 (-2)
Senioripuolue 1 (+1)

Mikä on teidän mielestänne suhteellisen ääntenlaskutavan tuoma etu suomalaiselle yhteiskunnalle?

Tällainen vaalitapa oli osittain käytössä esimerkiksi Venäjällä ennen muutosta nyt tulevissa vaaleissa. Vanhassa systeemissä duuman 450 edustajasta 225 valittiin suoraan äänimäärien perusteella 225 eri alueelta. Siis yksi edustaja kustakin. Loput 225 valittiin listavaalilla. Putin piti tätä järjestelmää itse vaikeana ja puoluejärjestelmää romuttavana ja tämän vuoden duuman vaaleissa kaikki 450 edustajaa valitaan listavaalilla. Näin puolueiden määrää pyritään supistamaan. Lisäksi äänikynnystä nostettiin 7%:iin.

Samoja perusteluja on Suomessa käytetty suhteellisen ääntenlaskutavan ja puoluetukien puolesta. Puolueiden merkityksen vähenemisen pelätään vaikuttavan yhteiskunnan ja hallitusten vakauteen. Itse suhtautuisin näihin väitteisiin hieman kriittisesti.

kommentit kuten “Globaaleja ongelmia ei torjuta lähinnä oman alueen etujen ajamisella.” suurien vaalipiirien puolesta- itse ajattelisin, että paikallisuus voisi tarkoittaa myös sitä, että äänestäjät tuntevat päättäjät ja edustuksellisen demokratian myös edustuksellisuus onnistuisi paremmin kuin yhteys edustajaan toimii. Käsittääkseni yhteisöllisyyden puolesta puhuvat muutkin kuin keskustalaiset…

toisekseen, täälläkin on keskusteltu millaisia vaalipiirejä pitäisi tehdä. nythän äänet lasketaan d´hondtin menetelmällä, vaikka vaihtoehtoisiakin menetelmiä olisi kuten sainte-lague, joka on periatteessa pienille puolueille parempi, mutta siinäkin on omat ongelmat (kuten varmaan kaikissa vaalien teknisissä muodoissa, puhumattakaan muista vaalien “epäreiluuksista” kuten kampanjoiden hinnoista yms).

Siksi vaalipiirien olisi mielestäni oltava pienempiä kuin nykyään, mutta rekisteröityminen (tai muulla tavalla toimiva mahdollisuus) äänestämään oman vaalipiirin ulkopuolelle olisi sallittava, jotta oikeasti itseään lähimpänä olevaa ehdokasta voisi tukea ihan ihka omalla äänelläkin.

Pienemmät vaalipiirit myös takaisivat edustuksen eduskunnassa sellaisille seuduille, joilla omaa edustusta ei eduskunnassa nykyään juurikaan ole (lähiöt ja syvä maaseutu).

kaikille ei ole tärkeintä, että edustaja on omalta asuinalueelta, vaan että hän edustaa sopivaa aatetta. Itse arvostan siksi mahdollisimman isoja vaalipiirejä. Globaaleja ongelmia ei torjuta lähinnä oman alueen etujen ajamisella.

Verrattuna toiseen vaalipiiriin rekisteröitymiseen kaksiosainen äänestyslippu on suht helppo.

Paikallisesti vahvoja ehdokkaita kuitenkin kai suosisi pienempi vaalipiiri (suhtaudun tähän hieman skeptisesti noin yleensäkin korkeasta äänikynnyksestä johtuen. mutta mennään nyt tällä oletuksella.) Enkä tiedä suosiiko tämä julkkisehdokkaita sen enempään kuin nykyinenkään järjestelmä. Asiaa voisi ajatella niinkin, että jollain tietyllä aloilla profiloituneet ehdokkaat, malliin Tallqvist tai Jyrki Kasvi, saisivat ympäri maata ripotellen kannatusta.

Äänestyslipun muuttaminen kaksiosaiseksi olisi myös hivenen ongelmallista. Pitäisin itse enemmän järjestelmästä, jossa jokainen voi halutessaan rekisteröityä äänestäjäksi johonkin toiseen vaalipiiriin, jossa esimerkiksi hänen ystävänsä tai muuten suuri suosikkinsa on ehdolla.

Maailmallahan on kaksikamarisia edustuslaitoksia joissa toinen kamari ikäänkuin edustaa aluetta, eli valitaan yksi edustaja per alue, ja sitten toinen kamari edustaa kansaa kokonaisuudessa, eli useampi edustaja isommasta vaalipiiristä.

Suomalainen toteutus voisi mennä vaikka näin:
- Maa on jaettu noin 40 vaalipiiriin. Pienin yksikkö 100 000 asukasta tai yksi kaupunki (en lähtisi siis pilkkomaan Helsinkiä, mutta Helsinki on tässäkin suhteessa erikoistapaus). Vaalipiirien koko olisi siis jotain 100 – 600 000 asukkaan väliltä.
- Puolet paikoista (100) jaetaan vaalipiireittäin, vaalipiireistä valittaisin 2 – 5 edustajaa nykyisellä vaalitavalla, paitsi Helsingistä 11 suoraan. Esim. Jyväskylä ja pari lähikuntaa 2, Turku 3-4, Espoo 4-5, jne.
- Tämän jälkeen loput 100 paikkaa jaettaisiin edelleen suhteellista vaalitapaa käyttäen äänestysalueena koko maa.
- Äänestyslipussa olisi ensi- ja toissijainen numero. Ensisijainen ehdokas aina omasta vaalipiiristä, toissijainen voi olla mistä tahansa. Jos toissijaisen jättää tyhjäksi, niin ääni lasketaan ensisijaisen mukaan.
- Vaaliliittoja voisi olla toisisijaisissa äänissä, eli vaikkapa Kainuun paikallinen lista voisi olla valtakunnallisella tasolla vaaliliitossa Keskustan kanssa.

Niin ja kyllä se muutosvastarinta tänä keväänä on tullut nimenomaan Keskustasta.

Jos lasket aivan tarkkaan, miten yhdistetyissä pienemmissä vaalipiireissä olisivat paikat jakaantuneet muutamissa viimeisimmissä vaaleissa, huomaat, että Keskusta nimenomaan hyötyisi näiden vaalipiirien yhdistämisestä.

Ei vaalipiirijaon uudistusta voi perustella yksittäisten ehdokkaiden tai puolueiden menestyksellä vaan ainoastaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksilla.

Uskon, että parasta olisi, että äänestäjillä olisi mahdollisuus tutustua ehdokkaiden mielipiteisiin mahdollisimman hyvin.

Useissa kunnissa kunnallisvaalit ovat todistaneet, että pienet vaalialueet mahdollistavat täysin uusien ryhmittymien synnyn ja jopa niiden kiipeämiseen enemmistöön alueellaan.

Tallqvist oli erittäin hyvin tunnettu sosiaali- ja terveysalan ihmisten keskuudessa jo hyvissä ajoin ennen vaaleja. Ilkeämielinen voisi väittää, että hän teki vaalityötä jo valituslistoja kerätessään, mutta itse uskon, että häntä hyvän tunnettavuuden takia suorastaan aneltiin ehdokkaaksi. Korostettakoon kuitenkin, että en tunne hänen ehdokkaaksi asettumisen taustoja tämän tarkemmin.

Ja vielä, onko Keskusta asettunut vastustamaan vaalipiiriuudistusta?

Noin yleensä, nimenomaan Keskusta vahvan alueellisen kannatuksen vuoksi hyötyy pienistä vaalipiireistä. Ja ne Keskustan argumentit uudistusta vastaan on sitä tasoa, että ei ne ainakaan uskottavuutta lisää. Rahan kasvava merkitys kampanjoinnissa on ongelma. Sen koplaaminen vaalipiirikeskusteluun on sen verran kaukaa haettua, että ei tarvitse olla ilkeä ihminen ihmetelläkseen tarkoitusperiä.

Äänikynnys 70 vaalipiirin järjestelmässä lähestyy 30%, suomeksi pienemmille puolueille ei ole mitään mahdollisuuksia kuin ehkä muutamaan hajapaikkaan, lähinnä RKP:llä ruotsinkielisiellä rannikolla, Vasemmistoliitolla ehkä Torniossa, ja Vihreillä muutamalla sopivasti lohkotulla yliopistokaupungin vaalipiirillä. Loput paikat menisi kahdelle, kolmelle suurelle. Ja niille ehdokkaille joilla on tunnettavuutta ja rahaa mainostaa niin paljon, että saa kolmasosan äänestäjistä ylipäänsä taakseen.

Otetaan Perkiön lisäksi toinen esimerkki: Tarja Tallqvist. KD:llä 4,1% äänistä, joista Tallqvistin oma saalis 4391 ääntä. Noilla luvuilla ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä läpi juuri muualla kuin Uudellamaalla.

Millä Tallqvist äänensä repi. Rahallako? Kyseinen henkilö on tullut jossain määrin tunnetuksi toiminnastaan terveydenhuollon epäkohtien korjaamiseksi, se riittää hänen tapauksessaan ja isossa vaalipiirissä. Jos ehdokkaalla ei ole rahaa, niin pitää olla muita ansioita, ja kansa onneksi tuntuu olevan kiinnostuneempi noista muista ansioista kuin mainoksista.

Mistä pääsen lopuksi ongelmaan ehdotetussa Vuosaaren vaalipiirissä. Aurinkolahdella asuvulla liikemiehellä ja vanhan Vuosaaren vuokra-asunnossa asuvalla työttömällä ei ole mitään muuta yhteistä kun postinumero. Kavereita löytyy vaikkapa Eirasta tai Malminkartanosta. Samoin Tallqvistin ajamista asioista huolestuneet asuvat ympäri Uuttamaata. Olennaista on se että Vuosaarelainen äänestäjä saa sellaisen edustajan jonka kokee omakseen, ei se missä kyseinen edustaja asuu.

Vielä yksi asia: En ymmärrä vaikkapa asiaa selvittäneen Tarastin järjenjuoksua Uudenmaan vaalipiirin jakamisessa. Ongelma hänen mukaansa on se, että Lapissa tai Itä-Suomessa äänikynnys on kohtuuttoman korkea, mikä antaa ymmärtää että matala äänikynnys on hyvä asia (olen samaa mieltä). Miten ihmeessä asiaa auttaa se, että Uusimaa jaetaan jotta saataisiin suurempi äänikynnys? Ei tasa-arvo ole sitä, että toisten asemaa huononnetaan ilman että kenenkään asemaa parannetaan.

Yksi suurimmista demokratian kompastuskivistä Suomessa on kampanjoinnin kalleus, ei se että Cronberg tai Essayah putosivat eduskunnasta yli 7000 äänellä. Ongelma ei ole siinä, että sinun tukemasi ehdokas tippui väärän järjestelmän takia, vaan siinä, että sinä tunnet, ettei sinulla ole mahdollisuuksia edes ajatella, että voisit olla päättäjä itse.

Temelle: Miksi suuresta vaalipiiristä on vähävaraisen helpompi päästä läpi? Tarkastele läpimenneitä sekä vaalijärjestelmiä pidemmältä ajalta niin huomaat eron. Jos vaalipiirin koko olisi esimerkiksi 50 000 asukasta, olisi nuorella tai ei-rikkaalla ihmisellä huomattavasti helpompi päästä läpi eduskuntaan. Epätasa-arvo näkyy räikeästi esimerkiksi Helsingistä valittavien kansanedustajien ja kaupunginvaltuutettujen taustassa. Entä jos jakaisimme Helsingin kymmeneen vaalipiiriin? Jokainen jolla on hieman paikallistuntemusta Helsingistä, huomaa, että valtuuston ja eduskunnan paikkajako olisi hieman toisenlainen.

Edelleen Temelle: Miksi ihmeessä 70 vaalipiiriä syrjisi pikkupuolueita? En tiedä tunnetko Helsinkiä, mutta täällä esimerkiksi yksin Vuosaari riittäisi yhden vaalipiirin perustamiseksi. Vuosaari on alue Itä-Helsingissä, josta ei pahemmin olla kansanedustajia valittu. Pienessä vaalipiirissä olisi äärimmäisen helppo tehdä itseään tunnetuksi ilman suurta rahallista panostusta. Näin äänestäjälle ei jäisi niin pahasti arvailujen varaan hänen luonteensa ja tavoitteensa. Nykyisessä järjestelmässä puolueet ja mainonta korvaavat tätä tuntemuksen puutetta. Sinun ei tarvitse ottaa selvää ehdokkaasta niin tarkkaan, jos luotat puolueeseen ja uskot mainoksiin tapaamatta ehdokastasi koskaan.

Edelleen Temelle: Nii’in, kuka onkaan Perkiö? Varmasti joku jolle “mahdollisuuksien tasa-arvo” on luonut mahdollisuuden edes lähteä ehdolle. Järkevä ja viisas, mutta köyhä, ihminen ymmärtää kyllä nykyään, että ehdokkaaksi ei kannata lähteä, koska siihen sisältyy huomattavia taloudellisia riskejä. Vaikka olisit kuinka fiksu tahansa, mutta kuukausiansiosi olisi 1100 euroa ja pankkilainasi 19 000 euroa, ymmärtäisit, että nykyään on aikamoinen RISKI lähteä ehdokkaaksi. Voithan aina asettua ehdolle, mutta köyhä ei voi jättää työtään edes tavatakseen ihmisiä.

Joojoolle: Vaalipiirien pitää tasapuolisuuden vuoksi olla tietenkin yhtä suuria, mutta suurentaa niitä ei kannata. Jos koko maa olisi vaalipiirinä, sinun ei välttämättä olisi mitään mahdollisuuksia tavata esimerkiksi omaa suosikkiehdokastasi. Suhteellinen ääntenlaskutapa on ongelmallinen, jos et tunne listan kaikkia ehdokkaita. Siinä piileekin nykyjärjestelmän yksi heikkous.

Hmmlle: Kuka on keskusta?