Vaalipiirijako

maaliskuu 29, 2007 at 3:03 ip (Globaali demokratia, eduskuntavaalit)

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronbergin ja Kristillisdemokraattien Sari Essayahin tiputtua eduskunnasta verraten suurilla äänimäärillä on valtakunnassa aloitettu vilkas keskustelu vaalipiirijaon muuttamisesta. Esityksiä on sinkoillut suuntaan ja toiseen, mutta niille kaikille on ollut yhteistä pienimpien vaalipiirien yhdistäminen.

En ole kuitenkaan kuullut kenenkään ottavan kantaa siihen, kuinka vähävaraisemmalla ja heikommin tunnetulla ehdokkaalla on vaikeuksia päästä läpi maantieteellisesti tai väestöllisesti suuresta vaalipiiristä. Suurien vaalipiirien selvänä ongelmana on ehdokkaiden vieraantuminen kansasta.

Santeri Alkio ehdotti aikanaan Suomeen 70 vaalipiiriä. Pienessä vaalipiirissä oman ehdokkaansa tuntee helpommin ja häntä on mahdollista tavata vaalien välilläkin useammin, jos ehdokas vain jalkautuu omalle äänestysalueelleen. Sama pätee vielä tänäänkin.

Lisäksi äänestäjällä tulisi olla mahdollisuus rekisteröityä äänestämään oman kotipaikkakuntansa ulkopuolella, jos hänen mielestään pätevin ehdokas sattuu asumaan toisessa vaalipiirissä. Tämä mahdollisuushan on jo käytössä ehdokkaiden asettuessa itse ehdolle. Varsinkin liikkuvien ihmisten, jotka ovat usein nuoria, on vaikeaa löytää uudesta vaalipiiristä sopivaa ehdokasta, kun kaikki ehdokkaat ovat vieraita. Miksi minun kansanedustajan siis tulisi välttämättä olla nykyiseltä asuinseudultani?

Näillä kahdella uudistuksella astuisi suomalainen parlamentaarinen demokratia ison askeleen eteenpäin demokratian polulla. Myös nyt tehdyt uudistusehdotukset ovat lähinnä askeleita väärään suuntaan, jos niiden avulla vaalipiirien kokoa pyritään kasvattamaan ja valtaa näin karkottamaan entistä kauemmaksi normaalista kansasta. Ei ihme jos äänestysaktiivisuus laskee, kun vaalijärjestelmä on jumittunut vanhaan muuttumattomuuden aikaan ja tehdyt uudet ehdotukset ovat konservatiivisuuden huippua.

13 kommenttia

Keskustasta pehmeiden arvojen lipunkantaja

maaliskuu 20, 2007 at 11:17 ip (Aatteet, Puolueet, eduskuntavaalit)

Kova SDP koki kovan kolauksen
Eduskuntavaalien tulos kertoo selvää kieltä. Kansa oli tyytymätöntä SDP:n politiikkaan. Hallituksessa SDP on profiloitunut monelle suomalaiselle Kari Rajamäen ja Eero Heinäluoman kautta. Näin katsottuna on vaikeaa sanoa, että SDP edustaisi pehmeämpiä arvoja kuin Kokoomus. Rajamäen ansiosta Suomen maahanmuuttopolitiikka ja Ulkomaalaisviraston toiminta on ennen näkemättömän poukkoilevaa ja huonoa. Heinäluoman esiintymiset ovat antaneet sen vaikutelman, että tärkeät ympäristöasiat eivät ole SDP:n asialistalla kärkipäässä. Lisäksi puolue näyttää arvostavan erityisen huonosti nuoria jäseniään ja kykyjään.

Ei ole ihme, että moni jäi vaalipäivänä kotiin nukkumaan ja jätti etsimättä ympäristötietoista ja heikomman asiasta välittävää ehdokasta SDP:n listalta. Niin kauas suomalaisesta todellisuudesta on SDP:n johto tuntunut pudonneen.

SDP:ssä pohditaan nyt varmasti vakavasti heikkoja tuloksia, mutta muutosta kovaan politiikkaan ei ole näkyvissä. Maan suurimmassa kaupungissa Helsingissä on seuraavissa kunnallisvaaleissa markkinarakoa pehmeille keskustalaisille ja alkiolaisille arvoille. Muiden epäonnistuminen luo täällä pohjaa Keskustan kannatuksen nousulle. Huolimatta toisen kansanedustajan menettämisestä, Keskusta oikeastaan eteni jälleen Helsingissä, kun huomioidaan edellisten vaalien pääministerikamppailu Anneli Jäätteenmäen ja Paavo Lipposen välillä. Kunnallisvaaleihin 2004 verrattuna kasvoimme Helsingissä prosentuaalisesti toiseksi eniten jääden vain niukasti jälkeen Kokoomuksesta.

Seuraavasta hallituksesta ja hallitusohjelmasta
Hallitusneuvotteluista tulee nyt erittäin tärkeät. Jos uusi hallitus muodostetaan sinivihreälle pohjalle tulee ainakin maahanmuuttajien, yrittäjien ja lapsiperheiden asema paranemaan. Työttömyydenhoito tulee olemaan myös helpompaa, jollei ammattiyhdistysliike ryhdy työreformin torppaamisen kaltaiseen, työttömyyttä kasvattavaan, vastarintaan. Kokoomuksen kanssa maltillisista palkankorotuksista sopiminen on helpompaa ja rahaa jää työttömien työllistämiseen entistä enemmän. Koska palkkaerot mies- ja naisvaltaisten alojen välillä ovat järkyttävät, joudumme ehkä jopa tilanteeseen, joissa miesvaltaisten alojen palkankorotukset on pakko jäädyttää erojen tasoittamiseksi ja työttömien palkkaamiseksi takaisin töihin.

Keskustalaisten näkökulmasta on erittäin tärkeää saada hallitusohjelmaan ruoan arvonlisäveron alentaminen, opintotuen korotus, fossiilisista polttoaineista luopumiseen kannustavia konkreettisia ideoita ja lähipalveluiden turvaaminen. Näiden tavoitteiden vuoksi potentiaaliseksi hallituskumppaniksi nousevat myös Vihreät. Uskonkin, että Vihreät saavat hallituspaikan, jos heiltä löytyy halua todelliseen vastuun kantamiseen ja yhteistyöhön ainaisen kritisoinnin sijasta.

Kaiken kaikkiaan Suomi saa Keskustan johdolla nyt hallituksen, joka tulee toteuttamaan ihmisiä kannustavaa ja rohkaisevaa, positiivista politiikkaa.

2 kommenttia

Keskustalainen Helsinki

maaliskuu 15, 2007 at 9:56 ip (Autoilu, Helsinki-politiikka, Julkinen liikenne, Kevyt liikenne, Puolueet, Ympäristölautakunta, eduskuntavaalit)

Helsingin ympäristölautakunnan jäsenenä haluan kiittää julkisesti Matti Vanhasta tuesta sille linjalle, joka edustaa todellista muutosta Suomen suurimman kaupungin Helsingin siirtymiselle kauaskantoisen kestävän kehityksen linjalle. Tämän illan Ylen vaalitentissä puolueiden väliset teot ja erot vastuun ottamisesta ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä ja ympäristökysymyksissä nousivat selkeästi esiin.

Hiiletön Helsinki
Matti Vanhanen on tämän eduskuntavaalikampanjan aikana nostanut esiin kaksi pääkaupunkimme tärkeintä ympäristöpoliittista kysymystä. Ensimmäinen niistä on Helsingin luopuminen hiilen ja öljyn poltosta korvaamalla nämä lämmön-, sähkön ja energiantuotantomuodot puusta saatavilla raaka-aineilla. Illan vaalitentissä kuultiin Eero Heinäluoman ja Jyrki Kataisen suulla selkeästi se energiapolittiinen linja, jota SDP ja Kokoomus ovat Helsingissä ajaneet ja se tärkeimpiin energiapoliittisiin asioihin puuttumattomuus, jota Vihreät ovat Helsingissä vuosikausia harrastaneet ja josta Tarja Cronbergkin tänään vaikeni. Helsingin pitää luopua Matti Vanhasen toivomuksen mukaan Hanasaaren ja Salmisaaren hiilidioksidipäästöisistä voimaloistamme.

Pehmeiden liikennemuotojen Helsinki
Toinen merkittävä kysymys liittyy liikenteeseen. Kevyen liikenteen nostaminen politiikan raskaimmalle huipulle on ollut Matti Vanhaselta helsinkiläisiä erittäin läheisesti koskettava kysymys. Jo vuosikymmeniä kaupunkimme polittisesta keskustelusta liikenteen vähentämiseksi on puuttunut täydellisesti kevyestä liikenteestä huolehtiminen. Siksi pääkaupunkimme on tänään kaikista suurista pohjoismaisista kaupungeista viimeisenä kevyen liikenteen käyttäjäosuuksissa ja ensimmäinen yksityisautoilussa. Autoton keskusta ei tule Helsingissä koskaan toteutumaan, jos keskustelussa puhutaan vain julkisesta liikenteestä ja yksityisautoilusta.

Äänestä muutos Helsinkiin, siihen tarvitaan kahdet vaalit
Kehotan helsinkiläisiä lähtemään sunnuntaina sankoin joukoin vaaliuurnille, jotta saamme vahvemman keskustalaisjohtoisen hallituksen jatkamaan työtään. Lisäksi on erittäin tärkeää, että vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Helsingissä nähdään todellinen muutos puolueiden voimasuhteissa. Sinä päivänä jona yhtä aikaa nähdään Suomessa Keskustan johtama hallitus ja Helsingin kaupunginvaltuustossa suuri keskustalainen ryhmä, tulee alkamaan pääkaupunkimme muuttuminen hiilettömäksi, öljyttömäksi, kevyttä liikennettä ja järkeviä joukkoliikenneyhteyksiä suosivaksi edelläkävijäkaupungiksi.

Muutoksen havina
Osallistuin muutama viikko sitten Ylen Vaaliexpress -lähetykseen, jossa pääsin kommentoimaan Suomen ja Helsingin energiapolitiikkaa. Tämän tv-esiintymisen seurauksena olen saanut runsaasti positiivista palautetta. Palautetta on tullut energia-alan yrittäjiltä, koijärveläisiltä, tutkijoilta, tavallisilta kaduntallaajilta, puoluetovereilta, Keskustan 1960-luvun Vihreän Aallon edustajilta, Vihreiden entisiltä äänestäjiltä ja jopa perustajilta.

Mielenkiintoisimmassa palautteessa minulle kerrottiin, että suomalaisessa politiikassa alkaa vasta nyt näkyä 40 vuoden takainen keskustalainen Vihreän Aallon politiikka. Matti Vanhanen on kuulemma nyt nostanut juuri niitä arvoja esiin, joista keskustanuoret tuolloin kantoivat huolta ja jollaisen poliittisen opin nykyinen pääministerimme aikanaan sai. Minua lämmitti se, että palautteessa oma kekoon kannettu korteni laskettiin tämän politiikkalinjauksen vankkumattomaksi tukirakenteeksi.

Olen varma, että tämä palaute on merkki siitä, että tulemme vielä näkemään päivän, jona muutos tapahtuu ja Helsingin poliittiset voimasuhteet tulevat muuttumaan 1960-luvun Helsingin Keskustanuorista alkaneen Vihreän Aallon poliittisia tavoitteita mukaileviksi.

Kommentoi