Palasin juuri Keskustanuorten monikulttuurisuusleiriltä Korpilahden Alkio-opistolta. Leirillä oli tarkoitus aloittaa maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelu. Ohjelman valmistelua alusti muun muassa kansanedustaja Aila Paloniemi.
Maahanmuuttopoliittinen ohjelma tarkentui kuitenkin ensimmäisen työryhmäkokouksen käsittelyssä Keskustanuorten “monikulttuurinen Suomi” -ohjelmaksi. Ohjelmaehdotus keskittyy nimensä mukaan Suomessa jo olevan monikulttuurisuuden kysymyksiin ja maahanmuuttopolitiikkaan otetaan kantaa tarkemmin ehkä muissa ohjelmissa.
Leiri toimi eräänlaisena käännekohtana Keskustanuorten kaksi vuotta kestäneelle erittäin aktiiviselle monikulttuurisuustyölle. Keskustanuorten leikillisesti monikulttuurisuusäidiksi kutsuma Mirella Huttunen siirtyy uusien haasteiden pariin ja työ jatkuu uudella tavalla vapaaehtoisvoimin.
Projektin aikana Keskustanuoret ovat oppineet kutsumaan maahanmuuttajia mieluummin uussuomalaisiksi tai maahanmuuttaneiksi. Sanaa uussuomalainen on ehkä ansiokkaimmin ajanut Jyväskylän Keskustanuorten Ahmed El Massri.
Hallituksen työperäinen maahanmuutto sai kohtalaisen tylyn vastaanoton leiriläisiltä. Vaikka siihen liittyvät ongelmakohdat tunnustettiinkin tärkeiksi, haluttiin leirillä kuitenkin nostaa voimakkaammin esiin koulutukseen ja sivistykseen liittyvät asiat. Maahanmuuttaneiden kotoutuminen ja sen edistäminen kirvoittivat runsaasti puheenvuoroja ja keskustelua. Samoin oli kulttuurien moninaisuuden ja erilaisuuden tunnustamiseen ja niiden tuntemiseen liittyvien asioiden laita.
On hyvinkin mahdollista, että uudesta “monikulttuurinen Suomi” -ohjelmasta siirtyy vaikutteita myös valtakunnan politiikkaan. Useat konkreettiset ehdotukset ja uussuomalaisten omat kokemukset ovat tuoneet uusia tuulahduksia poliittiseen ohjelmatyöhön.
Aihe on erityisen tärkeä ja ohjelma tulee tarjoamaan toisenlaisen näkökulman monikulttuurisuuteen kuin esimerkiksi Suomen Sisu ry:n tai Jussi Halla-ahon aiheesta tekemät ehdotukset. Keskustanuoret ovat vahvasti sitä mieltä, että monikulttuurisuus on luonnollinen osa yhteiskuntaamme. Erilaisuuden tunnistaminen ja uuden oppiminen ovat sulkeutumista parempia vaihtoehtoja.
Meille monikultturisuudesta positiivisia kokemuksia saaneille saattaa tulevaisuudessa olla suurimpia haasteita ymmärtää niitä ihmisiä, joilla henkilökohtaisia kokemuksia monikulttuurisuudesta ei ole tai ne ovat negatiivisia. Suomi on vuosikymmenien jälkeen palaamassa takaisin monikulttuurisempaan yhteiskuntaan, jollainen maamme on esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella ollut. Merkantilistiset ja nationalistiset raja-aidat ovat Euroopassa pääosin madaltuneet 1990-luvun alusta saakka.
Monikulttuurisuus ja ihmisten erilaisuus vaatii tänään erilaista politiikkaa kuin 1970-luvun homogeenisemmässä yhteiskunnassamme. Santeri Alkion ja Keskustan vanha sivistyspolitiikka ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään, päinvastoin. Vaikka monikulttuurisuus ei ole politiikkaamme määrävä tekijä, on sen ymmärtämiseen, sivistykseen, pohjautuva politiikka avainasemassa parempaan yhteiskuntaan ja onnellisuuteen pyrkiessämme.
Näissä asioissa Keskustanuorten pioneerityö jatkuu ja meistä on hyvää vauhtia tulossa tai tullut jo todellinen asiantuntijajärjestö. Kiitos tästä kuuluu sille runsaalle vapaaehtoisten joukolle, joka on osallistunut työhömme.
Fiilis on kaikin puolin erinomainen! =)
