Helsingin energiapolitiikka

tammikuu 29, 2007 at 11:00 ip (Helsinki-politiikka, Ympäristölautakunta)

Matti Vanhanen otti viime viikolla kantaa Helsingin energiapolitiikkaan. Kritiikki osui oikeaan, sillä Helsinki on pohjoismaisista kaupungeista ylivoimaisesti suurin kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja.

Helsingin energiasta tuotettiin vuonna 2005 54% maakaasulla, 19% kivihiilellä, 19% ydinvoimalla ja vain 8% uusiutuvilla energianlähteillä. Koko Suomen energiasta 24,5% tuotettiin samana vuonna uusiutuvilla energialähteillä.

Asia on helposti korjattavissa. Voisimme esimerkiksi sulkea nyt käytössä olevia kivihiili- ja maakaasulaitoksia ja rakentaa tilalle tuulivoimaloita. Tuulivoiman investointikustannukset ovat noin 1000 euroa/kwh. Tästä toteutuneena esimerkkinä voi pitää esimerkiksi Oulun tuulivoimaloita. Helsingin edustalle on mahdollista rakentaa satoja megawattitunteja tuulivoimaa. Kustannukset olisivat näin ollen huomattavasti pienemmät kuin esimerkiksi länsimetroon kuluvat rahat. Lisäksi tuulivoimalainvestointi tulisi ajan kuluessa kannattavammaksi. Helsingistä tulisi myös omavaraisempi energiantuotantonsa suhteen.

Tuulivoima on vain yksi esimerkki siitä kuinka päästöjämme voitaisiin vähentää. Useat poliitikot ovat asiasta kuitenkin eri mieltä ja tämä tekee päätöksenteosta vaikeampaa. Muun muassa Kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara kirjoitti taannoin tuulivoimasta näin:

“Linnut vaihtavat muuttoreittejään eivätkä lennä voimalapuistojen yli. Vesilinnut lentävät matalalla, joten ne murskaantuvat roottoreihin. Porot ja hylkeet pelkäävät ulisevaa ääntä. Matalikoille rakennetut tuulivoimalayksiköt vaikuttavat kalojen elämään. Mahdollisesti silli, ankerias ja lohi muuttavat vaellusreittejään. Kalat ovat erityisen herkkiä matalille äänille, jotka syntyvät roottoreista. Helsingin edustalla olevat matalikot tulee säilyttää sellaisena kuin ne nyt ovat, ilman tuulipuistoja. Ikävä kyllä Ympäristöministeriö on antanut luvan tuulivoimalayksiköiden rakentamiseksi Högsåran saarelle, joka on pala kauneinta Saaristomeren kansallispuistoa. Saamme ihailla “tuulimyllyjä” 12 kilometrin säteellä Saaristomerellä. Mikä on niiden vaikutus linnustoomme, emme vielä tiedä. Kuka tarvitsee tehotonta ja epävarmaa “viherpeippovoimaa”, kun sen ympäristövaikutukset ovat ilmeiset?”

Helsingin edustalla Asko-Seljavaaran pelot eivät kuitenkaan toteutuisi. Vesilinnut eivät lennä tuulivoimala-alueilla kaukana rannoilta. Porot ja hylkeetkään eivät liikuskele siellä. Kalojen vaellusreitit eivät Helsingin edustalla häiriintyisi. Kauempana merellä sijaitsevat voimalat eivät myöskään olisi maisemassa juuri majakoita merkittävämpiä kohteita.

Mieti tulevissa vaaleissa tarkkaan ketä äänestät, sillä sadat miljoonat eurot kannattaa sijoittaa järkevästi. Tulevaisuus palkitsee ympäristöystävällisiin energialähteisiin investoivat.

Helsingin päätöksentekoonkin kaipaisi rohkeutta näissä asioissa.

9 kommenttia

Fillarit vaaliohjelmassa

tammikuu 21, 2007 at 10:14 ap (Kevyt liikenne, eduskuntavaalit)

Keskusta julkaisi eilen eduskuntavaaliohjelmansa. Suomalaiskansalliseen tapaan muut puolueet haukkuivat vaaliohjelman lyttyyn ja löysivät etupäässä negatiivisia asioita ohjelmasta. Kun hyvät ideat tulevat muualta, niitä on tunnetusti vaikea tukea.

Kevyen liikenteen tukeminen on tärkeää
Henkilökohtaisesti minua kosketti eniten kevyen liikenteen rahojen kaksin- tai kolminkertaistamisen lupaaminen. Kevyt liikenne ei käsittääkseni koskaan aiemmin ole noussut minkään puolueen vaaliohjelman kärkeen saakka. Joukkoliikenteestä ja yksityisautoilusta on puhuttu, mutta kaikkein saasteettomin liikkumismuoto on jätetty syrjään.

Moni suomalainen kummasteleekin Kööpenhaminassa tai Amsterdamissa käydessään pyöräteiden runsasta määrää. Kyse on pitkäjänteisestä politiikasta. Helsingin kaupunkisuunnittelua on jo pitkään ohjannut jokin muu kuin ihmisten viihtyisyys. Keskustan avauksella tukea valtion kassasta kevyttä liikennettä olisi Helsingin kaupunkikuvassakin merkittävä positiivinen vaikutus.

Toivottavasti tämä ehdotus pääsee ainakaan budjettiin asti. Rahalla voitaisiin sitten toteuttaa esimerkiksi kevyen liikenteen silta Kruunuvuorenrannasta Katajanokalle ja Länsisatamaan johtavan Satamaradan kanjonin muuttaminen kevyen liikenteen valtaväyläksi.

Ruoan arvonlisävero
Keskustan lisäksi myös Vasemmistoliitto linjasi ruoan arvonlisäveron alentamisen puolesta. Minäkin olen ajatuksen suuri ystävä. Ruoka on vähätuloiselle usein jopa suurin menoerä. Ruoan arvonlisäveron alentaminen lisäisi nimenomaan pienituloisten käteen jäävän rahan osuutta.

Ruoan arvonlisäveron lisäksi olisi kiinnitettävä ruokakaupan ketjuuntumiseen huomiota. Etenkin alkutuottajat ovat ongelmissa monopolisoituneen ostajakentän kanssa. Kyse ei ole enää normaalista kilpailusta, jos ostajia on paikoin vain yksi.

6 kommenttia

Vanha muistio

tammikuu 19, 2007 at 1:01 ip (Globaali demokratia)

Julkaisen poikkeuksellisesti erään viime syksyisen muistion, jonka kirjoitin Smash Asem -mielenosoituksen jälkimainingeissa. Muistio oli osoitettu Keskustanuorten liittotoimistolle ja pyrin siinä pyynnöstä pohtimaan nuorkeskustalaisia tapoja vaikuttaa rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi maailmalla.

Riku Eskelinen

Keskustanuoret kaipaavat käytännön toimia demokratian, ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta
Suomalaisessa mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa ovat viime aikoina nousseet esiin demokratian, rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta järjestetyt mielenosoitukset, jotka ovat tuntuneet vierailta toimintatavoilta meille keskustanuorille. Mielenosoitukset ovat tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa. Mekin olemme niihin osallistuneet ja tulemme jatkossakin osallistumaan. Mielenosoitusten väkivaltaistuminen, niiden heikko teho ja vastakkain asettuminen virkavallan kanssa sekä etenkin näiden saama rooli kansalaiskeskustelussa ovat saaneet meidät kuitenkin vakavasti pohtimaan parempia toimintatapoja.

Olemme huolissamme demokratian, rauhan ja ihmisoikeuksien tilasta maailmalla, mutta samalla myös turhautuneita todellisten vaikutusmahdollisuuksien puuttumisen takia.

Henkilökohtaisten kontaktien luominen, matkustaminen vaikean tilanteen alueille, näiden alueiden ihmisten matkustaminen meille, vaalitarkkailutyö ja muu vastaava työ olisivat mielestämme sellaisia tapoja tehdä demokratia-, ihmisoikeus-, kehitysyhteistyö- ja rauhantyötä, joita pitäisi edistää.

Keskustanuorissa on runsaasti ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneita nimenomaan tällaisesta operatiivisesta toiminnasta ja sellaisen tukemisesta. Toivomme, että saisimme lisää mahdollisuuksia tehdä tällaista työtä Keskustanuorissa tulevaisuudessa.

3 kommenttia

Keskustan ehdokkaat Helsingissä

tammikuu 17, 2007 at 12:53 ip (Puolueet, eduskuntavaalit)

Helsingin Keskusta nimesi eilen viimeiset kaksi eduskuntavaaliehdokastaan. Rakel Hiltusen ja monen muun pettymykseksi Anneli Jäätteenmäki jatkaa uraansa EU-parlamentissa. Viimeiset nimetyt ehdokkaat ovat Anna-Riitta Tunturi ja Riitta Koistinen Mandalios. Keskustalla on nyt Helsingissä 12 naisehdokasta ja yhdeksän miesehdokasta.

Ehdokkaat ovat tässä aakkosjärjestyksessä:

Anneli Aaltola, 50, lastenpsykiatrian osastonhoitaja
Antero Alku, 51, DI, yrittäjä
Ilkka Halava, sit, 43, KTM, johtaja
Alisha Hasan, 18, IB-abiturientti, yrittäjä
Juha Matti Holopainen, 46, vararehtori, toimittaja
Martti Huhtamäki, sit., 71, päätoimittaja, toimitusjohtaja
Dae Jin Hwang, 64, liikunta-alan yrittäjä, opettaja
Marketta Joutsiniemi, 51, OTK, juristi
Seppo Kanerva, 66, kommodori evp.
Mari Kiviniemi, 38, VTM, kansanedustaja
Riitta Koistinen-Mandalios, 72, KL, yrittäjä
Vesa Koskela, 45, lehdenjakaja, valokuvaaja
Ilari Kulmanen, 36, vanhempi konstaapeli, luottamusmies
Ella Lazareva, 40, perhekonsultti, psykologi
Riina Nevamäki, 31, valt.yo., kauppa- ja teollisuusministerin erityisavustaja
Eila Partanen, 53, merkonomi, palvelupäällikkö
Terhi Peltokorpi, 31, kätilö (AMK), kansanedustaja
Katri Savela, 22, opiskelija
Anna-Riitta Tunturi, 56, FT, opettaja
Merja Vanhanen, 45, lentoemäntä
Juha Väätäinen, 65, taidemaalari, opettaja

7 kommenttia

Ketjuuntunut vai jonoontunut?

tammikuu 17, 2007 at 12:11 ip (Helsinki-politiikka, Kevyt liikenne, Ympäristölautakunta)

Hesari ja kävelijät
Viime torstain Helsingin Sanomat kirjoitti ehdokas Matti Vanhasen innostusta kävelyteihin. Samana päivänä sattui olemaan myös Keskustan puoluevaltuuskunnan kokous työpaikallani Apollolla. Leikkasin lehtiartikkelin ja kirjoitin siihen kiitokset Matti Vanhaselle. Hän kommentoi median “vihdoinkin tarttuneen tähän aiheeseen”.

Huolimatta siitä että Helsingin Sanomat puhuu kävelyteistä, Vanhanen tarkoittaa kampanjallaan myös pyöräilijöitä ja muita kevyen liikenteen kulkijoita. Aihe ei median mielestä ole ilmeisesti tärkeä tai kiinnostava.

Raskaudenhulluus
Helsingissä, jossa kevyen liikenteen edistämisen luulisi olevan ykkösaihe liikennesuunnittelussa, tuskin koskaan kuulee puhuttavan julkisuudessa pyöräteistä ja jalkakäytävistä. Sen sijaan ykkösuutisia ovat metroliikenteen kehittäminen, parkkipaikkojen vähäinen määrä, julkisen liikenteen lippujen hinnat tai jotkin muut raskaamman liikenteen investoinnit.

Pölyä ja päästöjä
Pian on taas kevät ja Helsingin katupölytilanne äityy pahaksi. Vanhukset, lapset ja sairaat saavat oireita ja kärsivät katupölystä. Ympärivuotisena ongelmanamme on kaupungin valtavat kasvihuonekaasupäästöt. Niitä ei kannata edes lähteä vertaamaan muiden saman kokoisten ja samalla leveyspiirillä olevien kaupunkien kanssa.

Pyöriä, kävelylenkkejä ja kevättä
Huolimatta monista ympäristöstämme huolestuneista puheista, liikalihavuudesta ja muusta terveytemme heikkenemisestä kukaan ei tunnu täällä osaavan visioida millainen voisikaan olla kaupunki, joka olisi rakennettu kävelijöille ja pyöräilijöille. Muutamalla valveutuneimmilla saattaa olla näkemyksiä autottomasta keskustasta tai huoli lähialueen ulkoilumahdollisuuksista, mutta laajemmat suunnitelmat ja ideat puuttuvat.

Matti Vanhasen laskelmien mukaan kevyen liikenteen investointien kaksin- tai kolminkertaistaminen koko maassa viivästyttäisi maantieinvestointejamme ainoastaan parilla viikolla, jos rahat leikattaisiin sieltä. Aihe ei siis kuulemma ole kiinnostanut mediaa, vaikka itse pääministeri on sitä yrittänyt tuputtaa.

Helsingin rakentaminen suurten ehdoilla on loputtava. Liikenneinvestoinneista parhaat tehtäisiinkin epäilemättä viisivuotiailta kysymällä. Siinä iässä ihminen tuntuu vielä ymmärtävän liikunnan, pyöräilyn, kävelyn, luonnossa liikkumisen ja juoksemisen riemut.

Antaa liikenteen jonoontumisen sijaan siis ketjuuntua. Bensa loppuu. Ketju ei.

2 kommenttia

Porvari-, sinivihreä-, punamulta- vai sateenkaarihallitus?

tammikuu 17, 2007 at 11:38 ap (Aatteet, Puolueet, eduskuntavaalit)

Vaalien alla keskustelu tulevasta hallituskokoonpanosta kiihtyy. Ruotsin keskustaoikeiston yhteistyön tuloksellisuus heijastelee myös Suomen poliittiseen keskusteluun.

Viime päivinä SDP:n useiden merkittävien vaikuttajien epäilyt Keskustan ja Kokoomuksen kassakaappisopimuksista tai peräti puolueiden yhteenliittymisestä ovat saanet tulta alleen mediassa. Epäilyjä porvariyhteistyöstä on erittäin vaikea ymmärtää puolueissa, joissa molemmissa esiintyy runsaasti mielipiteitä Keskustan porvarillisuudesta. Useat kokoomuslaiset käyttävätkin yhteistyöstä neutraalia nimitystä sinivihreä hallitus. Keskustan ja Kokoomuksen liittymistä yhdeksi puolueeksi saavat kilpailijat keskustella iäisyyden. Sen toteutuminen ei ole näköpiirissä eikä edes puolueväen keskusteluissa.

Keskustan helsinkiläinen ehdokas Vesa Koskela puolestaan on kampanjoinut sateenkaarihallituksen puolesta. Sateenkaarihallitukseen kuuluisivat Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto, Kristillisdemokraatit, RKP ja mahdollisesti Perussuomalaiset.

Suomalainen monipuoluejärjestelmä rikastuttaa kauniilla tavalla poliittista kielenkäyttöä. Sääliksi käyvät yhdysvaltalaiset, joilla on valittavanaan ainoastaa demokraatti- tai republikaanihallitus. Ei ihme että ihmiset siellä äänestävät hyvin laiskasti. Ilman Keskustaa Suomeakaan ei voitaisi kutsua todelliseksi monipuoluejärjestelmäksi.

5 kommenttia

Äänioikeusikäraja 16 vuotta

tammikuu 11, 2007 at 7:15 ap (Globaali demokratia, Nuorisopolitiikka, Puolueet)

Blogi palaa joulutauolta, pukki ei tuonut äänioikeutta 16-vuotiaille
Tuore Helsingin Sanomat julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan pääkaupunkiseudun asukkaista vain 22% myontäisi äänioikeuden 16-vuotiaille. Keskustan kannattajat suhtautuivat ajatukseen suopeimmin, miltei kaksi kertaa lukuisammin kuin muiden puolueiden kannattajat. Äänioikeusikärajan laskeminen on Keskustan virallinen kanta viime puoluekokouksesta.

Helsingin yliopiston tutkija Kari Paakkunainen arvelee eron johtuvan keskustalaisten halusta varmistaa 16-vuotiaiden kannatus perusalueillaan ennen heidän muuttamistaan pois kotoa. Arvio on täysin absurdi, enkä ole koskaan kuullut kenenkään keskustalaisen perustelevan asiaa Paakkunaisen arvelemalla tavalla.

Piilevä  äänioikeusikäraja
Tosiasiassa nykylainsäädännollä nuori saa useimmiten äänestää ensimmäistä kertaa vasta 19- tai 20-vuotiaana. Vaaleja kun ei järjestetä nuoren syntymäpäivien kunniaksi.

Kuka ajaa nuoren asiaa?
Vanhemmat ihmiset ovat haluttomia laskemaan äänioikeusikärajaa kohtalaisen itsekkäistä syistä. Nuoret saattaisivat nimittäin äänestää luottamustehtäviin muita nuoria. Paikat olisivat tietenkin pois vanhoilta ja “viisailta” ihmisiltä. Tosiasia kuitenkin on, että nuoren ihmisen asiaa ajaa parhaiten nuori itse. Jos valtiovarainministerinä toimivalla yli viisikymppisellä miehellä ei ole pienintäkään aavistusta opintotuen määrästä, kuinka hän voisi tehdä siitä järkeviä päätoksiäkään?

Täysin vailla todellisuuspohjaa on myos väite siitä, ettei politiikka kiinnostaisi nuoria. Kehottaisin epäilijoitä joskus kysymään nuorilta, mitä mieltä he ovat esimerkiksi homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta, opintotuista, kevyestä liikenteestä, koulutuksesta, kehitysyhteistyostä, mielenterveyshoidosta tai kaupunkisuunnittelusta. Mielipiteitä loytyy paljon, laidasta laitaan.

Kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja on ollut Erkki Liikanen, joka valittiin eduskuntaan 21-vuotiaana. Tästäkin on ehtinyt jo vierähtää 35 vuotta. Tänään eduskunnassa ei ole yhtään todella nuorta kansanedustajaa.

17-vuotias Eeva Kärkkäinen kommentoi Hesarin artikkelissa, että ”jos 16-vuotiaalle sanotaan, että olet kykenemäton tekemään omia päätoksiä, varmaan moni myos kokee niin.” Ajatteleville vastuuntuntoon opetteleville ja oma-aloitteisuuteen kasvatetuille nuorille on tarjottava vaikuttamisen mahdollisuus ennen kuin maailma ja “viisaat” aloittavat paatoksellista ja valheellista vaakuutustaan siitä ettei vaikuttaa voi.

Suomen on siis aika seurata Iranin, Nicaraguan, Indonesian, Itä-Timorin ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon viitoittamaa demokratian tietä ja laskea näiden tavoin äänioikeusikärajaa 16 vuoteen nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.

5 kommenttia