Suomi Natoon?

Jaakonsaari huolissaan
Eduskuntavaalien alla keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on jälleen kiihtynyt. Liisa Jaakonsaari (SDP) penäsi jälleen selkeitä Nato-kantoja politiikoilta ja pohti, mahtaako kenelläkään olla rohkeutta sanoa omaa mielipidettään asiaan.

Vaahtoranta ja Ries
Suomenmaan haastattelussa UPI:n johtaja Tapani Vaahtoranta puolestaan pohti Venäjän nousevan seuraavaksi suureksi Nato-jäsenyyden argumentiksi. Vaahtorannan mukaan Nato-keskustelua on leimannut tähän saakka kriittisyys Yhdysvaltoja kohtaan. Hänen mukaansa kritiikki on laimenemassa ja joudumme ehkä pohtimaan tulevaisuudessa, pitäisikö meidän etsiä turvaa Venäjän varalta vai luoda sinne mahdollisimman luottamuksellisia suhteita.

Mielenkiintoiset kommentit ovat seurausta Vaahtorannan ruotsalaisen kollegan Tomas Riesin syytöksistä Suomen ulkopolitiikan passiivisuudesta. Vaahtoranta ei allekirjoita Riesin syytöksiä. Ries on tunnettu Naton puolestapuhuja. Siitä puhe mistä puute, sanoo vanha suomalainen sanonta. Natosta pitävätkin suurinta suuta ne, jotka Suomessa ovat huolestuneita siitä, että emme Natoon kuulu. Muilla ei ole tarvetta aukoa suutaan asiasta, joka ei heitä kiinnosta. Miksi pitäisi joka viikko toistaa, että en tänäänkään ole Naton kannalla?

Sveitsi ja Kekkonen
Suomelle sopii ulkopoliittiseen linjaan esimerkiksi Sveitsi tai Kekkosen ajan politiikka. Pidämme hyvät välit kaikkialle ja sodan ja rauhan kysymyksissä emme ole koskaan puolueettomia vaan aina rauhan puolesta sotaa vastaan.

Työttömyysturva heikkenee Ruotsissa

Päivän otsikot kertovat uuden oikeistohallituksen heikentäneen työttömyysturvaa Ruotsissa ammattiyhdistysliikkeen jyrkästä vastustuksesta huolimatta. Todellisuudessa heikennys koskee ainoastaan hyvätuloisia. Olin tipahtaa tuoliltani, kun uutisessa kerrottiin, että työttömyyskorvausta voi tulevaisuudessa saada ainoastaan 75 euroa päivässä entisen 80 euron sijaan. 80 euroahan on 2400 euroa kuukaudessa!

Koska itse kuulun siihen ihmisryhmään, joka on ainoastaan haaveillut moisista tuloista, kävin katsastamassa, onko Suomessa olemassa työttömyysturvan ylärajaa. Ei ole. 10 000 euron kuukausipalkkainen saattaa työttömäksi jäädessään saada 176,50 euron suuruisen työttömyyskorvauksen päivässä, eli 5300 euroa kuukaudessa 200 päivän ajan ja siitä eteen päin 126 euroa päivässä.

Tietenkin verot tasoittavat tilannetta suhteessa normaalituloisiin ihmisiin ja korkeista tuloista ja menoista kestää hetki siirtyä matalampiin tuloihin ja matalampiin menoihin, mutta että 200 tai 500 päivää! Uskallan sanoa suoraan, että noille rahoille löytyisi järkevämpääkin käyttöä mielenterveyshoidon, lasten ja nuorten, raittiuskasvatuksen, ympäristönsuojelun tai kevyen liikenteen investoinneista. Ammattiyhdistysliikkeen nykypolitiikka ei olekaan aikoihin tukenut hädänalaisia, vaan se on Pohjoismaissa aikamoinen hyväosaisten etuja ajava liike.

Käy laskemassa oma työttömyysturvasi täällä.

Viron ja Latvian venäläiset

Ihmisoikeuksista saavat puhua vain “hyvikset”
Yllätyin positiivisesti pari viikkoa sitten julkaistusta Amnesty Internationalin Tallinnassa julkaisemasta raportista. Raportti syyttää Viroa venäjänkielisen vähemmistön sortamisesta. Tätä ongelmaa on pitänyt tähän saakka esillä niistä suista, jotka saavat julkisuutta, lähinnä Vladimir Putin. Ongelmasta vaikeneminen ja peräti sen kiistäminen on ollut EU:ssa ihmisoikeusjärjestöjä myöten yleinen toimintatapa. Tarja Halonenkin totesi tunnetusti Putinille elokuussa 2005 Viron ja Latvian venäjänkielisen vähemmistön ongelman olevan ratkaistu EU:n vaatimusten mukaan. Ongelman ratkaisuksi hän kehotti Viron ja Latvian venäjänkielisiä opettelemaan puhumaan viroa ja latviaa.

Valtiosyrjintää
Vierailut venäjänkielisissä perheissä todistavat kuitenkin ongelmien piilevän syvemmällä. Esimerkiksi täysin venäjänkielisillä alueilla vanhusten mahdollisuus oppia viroa tai latviaa on olematon. Useimmille heikosti toimeentuleville venäjänkielisille kielen opiskelu on mahdotonta. Ilman latvian tai viron kielen taitoa kielilait estävät pääsyn julkisiin virkoihin ja jopa yksityisiin yrityksiin asiakaspalvelutehtäviin, vaikka kaikki asiakkaat olisivat venäjänkielisiä. Merkittävällä osalla alueen venäjänkielisistä on ainoastaan muukalaispassi, asiakirja joka todentaa, että olet eriarvoisessa asemassa muihin EU-alueella asuviin nähden. Venäjän passia eivät Virossa ja Latviassa asuvat luonnollisesti myöskään voi saada.

Kielitarkastaja
Erityisen mielenkiintoinen ja omituinen on kielitarkastajan virka. Kielitarkastajan tehtävänä on kiertää kouluissa, kaupoissa, matkatoimistoissa ja muilla työpaikoilla, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, tarkastamassa työntekijöiden kielitaitoa. Niinpä esimerkiksi venäjänkielen opettaja yliopistossa saattaa saada vaikkapa mojovat sakot, jos viron kieli ei tarkastajan kuulustelussa luista riittävän liukkaasti. On vaikea kuvitella valtion ja lakikirjan tietävän paremmin kuin työnantajan ja asiakkaan, miten kaupassa kommunikoidaan.

Orwellin tasa-arvo
Olen ilolla pannut merkille, että Viron Keskustan, Keskerakondin, toimintaan osallistuu runsaasti venäjänkielisiä. Vähemmistöjen ajautuminen syrjään politiikan areenoilta toimisi koko yhteiskunnan etua vastaan. Demokratian peruslähtökohtana on tasa-arvoisuus, ei kuitenkaan niin että jotkin ihmiset olisivat tasa-arvoisempia kuin muut.

Maahanmuuttajaehdokkaat

Helsingin Sanomat uutisoi toissapäivänä tulevissa eduskuntavaaleissa olevan enemmän maahanmuuttajaehdokkaita kuin koskaan aikaisemmin. Eniten maahanmuuttajaehdokkaita on Keskustalla ja Kristillisdemokraateilla. Tämä ei ole yllättävää valtamedioiden uutisvirrasta poikkeavien kanavien kautta politiikkaa seuranneille.

Helsingin Keskustan listalla on tällä hetkellä kolme maahanmuuttajaehdokasta. Kaikkia ehdokkaita ei ole vielä julkistettu. Toisin kuin meihin skeptisesti suhtautuvat ovat vihjailleet, kyseessä ei ole monikulttuurisuushuumassa eläminen tai vaalitemppu, vaan maahanmuuttajien oman aktiivisuuden tulos.

Helsingin Keskustan maahanmuuttajaehdokkaat ovat Alisha Hasan, Hwang Dae Jin ja Ella Lazareva.

Alisha Hasan
Hasan on ollut jo pitkään nuoresta iästään huolimatta Helsingin Keskustanuorten kantavia voimia. Hän on syntyjään Intiasta ja asunut myös Englannissa. Hasan on IB-abiturientti ja valmistautuu vaalien ohella myös kevään ylioppilaskirjoituksiin.

Dae Jin Hwang
Hwang puolestaan on ehdokaslistan vanhimmasta päästä. Hän on syntyjään Etelä-Koreasta. Hwang on tehnyt elämäntyönsä urheilun ja liikunnan parissa. Hwang on erityisen tunnettu taekwondoharrastajien keskuudessa. Hänen voidaan katsoa tuoneen lajin aikanaan Suomeen.

Ella Lazareva
Ella Lazareva on syntyjään Venäjältä. Hän on myös vaikuttanut Keskustassa jo pidempään Uudellamaalla ja Helsingissä. Lazareva on vaikuttanut esimerkiksi Yhteiset Lapsemme ry:ssä perhekonsulttina. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa venäjän kielen opettajana Petroskoin valtionyliopistossa, koulupsykologina ja hän on parhaillaan suorittamassa psykoterapeutin tutkintoa. Lazarevan olen oppinut tuntemaan luonteeltaan aurinkoisena ja pirteänä.

Yleinen tilanne
Hesarin mukaan maahanmuuttajaehdokkaita on nyt asetettu 25, kun edellisissä vaaleissa maahanmuuttajataustaisia oli 20. Yhteensä ehdokkaita on yli 1500, joten maahanmuuttajien osuus ehdokkaista on alle 2 prosenttia. Tämä on siis vähemmän kuin heidän osuutensa Suomen väestöstä.

Ainoa eduskuntapuolue jolla maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita ei vielä ole, on Kokoomus. Olen aiemmin hämmästellyt, että julkisuudessa ei olla huomattu suomalaista trendiä, jossa maahanmuuttajat ottavat yhä aktiivisemmin osaa politiikkaan ja pyrkivät vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin. Mielestäni tämä kehitys on erittäin myönteistä ja poikkeaa useiden muiden maiden tilanteesta. Erityisen voimakkaana tämä kehitys on voitu nähdä viime vuosina Keskustassa. Tätä kehitystä eivät tiedotusvälineet ole vielä juuri huomanneet, mutta uskallan väittää, että kyseessä on melko historiallinen suuntaus, joka tulee vaikuttamaan positiivisesti Suomen tulevaisuuteen. Syytä tälle kehitykselle on vaikea sanoa, mutta epäilisin, että maahanmuuttajat ovat Suomessa voineet kokea olevansa tervetulleita politiikkaan ainakin suurimmassa osassa eri puolueita.

Vaikka maahanmuuttajia ei näissäkään vaaleissa tultaisi runsain määrin valitsemaan eduskuntaan, suunta on selkeä. Suomalaiset ymmärtävät, että jokaisen täysi-ikäisen on hyvä osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja maahanmuuttajien tarjoutuminen yhteiskunnallisesti vastuullisiin tehtäviin otetaan varmasti hyvin vastaan. Samoin kuin nuorten ja opiskelijoiden kohdalla, voidaan maahanmuuttajiinkin liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien kohdalla todeta, että kukapa niitä paremmin tietäisi ja osaisi ratkaista kuin maahanmuuttaja itse.

Toinen näkökulma

Maahanmuutosta ja suhteistamme itään on kiinnostunut joku muukin. Ennen kuin avaat kohta esittelemäni linkin, jossa minunkin nimeni mainitaan varoitan, että sivu sisältää tekstiä, joka ei sovellu herkille ihmisille. Kirjoittaja ei ole keskustalainen huolimatta blogin nimestä, enkä tunne häntä henkilökohtaisesti. Ellen ole aivan väärin käsittänyt, häntä kohtaan on kirjoitusten takia nostettu rikossyytteitäkin kunnianloukkauksista. Tämä ei ole myöskään läheskään ainoa blogi, jossa tämän minulle tuntemattoman henkilön kirjoituksia löytää. Vastaavaa tekstiä sataa myös sähköpostitse silloin tällöin.

Saanen esitellä keskusta.blogspot.com. Tutustu ennen kuin on liian myöhäistä.

Yhteinen itsenäisyys

Vuosi ja yksi päivä sitten istuimme Abdirahim Mohamed Husseinin kotona ja katsoimme Tuntematonta sotilasta koraanin lauseiden tuijottaessa meitä Husseinin kodin seiniltä. Husseinia jäi selvästi vaivaamaan, että hänelle ei ollut syntynyt itsenäisyyspäivän juhlimisen perinnettä.

Eilen sitten vietimme Kulttuurikeskus Caisassa monikulttuurista itsenäisyyspäiväjuhlaa Berde ry:n järjestämänä. Hussein laittoi tuo vajaan vuoden aikana tuulemaan monien muiden kanssa. Juhla alkoi lippumarssilla ja Maamme-laululla. Puheitakin pidettiin ylipormestari Jussi Pajusen johdolla. Husseinin omassa puheessa kuulimme, miten maahanmuuttajat arvostavat Suomessa samoja asioita kuin syntyperäiset suomalaisetkin. Vaikeista olosuhteista kuten Somaliasta tänne muuttaneet arvostavat etenkin rauhaa. Hussein toivoikin omassa puheessaan Kekkosta lainaten, että Suomi ei olisi sodan ja rauhan kysymyksissä puolueeton vaan aina rauhan puolesta sotaa vastaan. Tilaisuudessa oli paikalla myös Suomen Sotaveteraaniliitosta Seppo Lindell, jolle lahjoitettiin afrikkalainen hurjan näköinen naamari.

Kansanedustajaehdokkaista paikalla olivat Tapio Laakso (vihr), Alisha Hasan (kesk) ja Ella Lazareva (kesk). Jälkimmäisen intoa ja iloisuutta on aina ilo seurata.

Tilaisuudessa lapset ja nuoret kertoivat omin sanoin,  miksi he pitävät Suomesta. Eräs Kambodžasta Suomeen muuttanut pieni tyttö kertoi pitävänsä Suomessa erityisesti lumesta ja siitä, että pääsee luistelemaan. Itsenäisyysjuhlan jälkeen seurasimme hetken Rautatientorille avatun luistelukentän luistelijoita. Kenttä oli aivan täynnä ihmisiä. On hienoa, että kaupunki päätti tuoda urheilumahdollisuuden, josta lapsetkin pitävät aivan kaupungin keskustaan.

Itsenäisyyspäivä jatkui perinteisesti kuokkimalla ylioppilaiden itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksia Senaatintorilla. Jussi Pajunen piti taas puheen. Puhe ei ollut sama kuin monikulttuurisessa itsenäisyysjuhlassa.

Monikulttuurinen itsenäisyysjuhla pääsi muuten myös Ylen tv-uutisiin ja sitä voi käydä katsomassa ainakin tämän päivän ajan Ylen Mediasalista. Juhlasta näyttää kirjoittaneen myös paikalla ollut Laura Tuominen.

Visioita Helsingistä

Haastoin taannoin tuttujani visioimaan Helsingin rakentamista, kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtuuria.

Haasteeseen on tullut runsaasti vastauksia ja sen on lähtenyt myös leviämään. Ainakin seuraavat visiot ovat jo nähneet päivänvalon:

Jaakko Vasankari: Minun kaupunkini
Eeva Kärkkäinen: Helsingistä
Tapio Laakso: Mun kaupunki
Eka bini: Mun stadi
Laura Tuominen: Minun Helsinkini, part one
Timo Riitamaa: Sohvalta käsin ja haukkuen minun kuuluvan kepujugendin parhaimmistoon

Omaa visiointiani Helsingistä löytyy täältä: Helsinki 2027
Alkuperäinen haaste on täällä: Helsinki-kilpailu

Myös sellaiset henkilöt, joita ei ole haastettu voivat lähteä kisaan mukaan ja levittää sanaa. Viedään sitten parhaita ideoita yhdessä eteenpäin!

Perustulo

Vihreiden malli
Päivän Helsingin Sanomissa esitellään Vihreiden ehdotus perustuloksi. Ensivilkaisulta ilahduin, sillä olen odottanut perustulosta konkreettisia ehdotuksia keskustelunavaukseksi. Vihreiden mallissa nykyisistä sosiaalituista iso osa korvattaisiin 450 euron perustulolla, joka maksettaisiin kaikille täysikäisille suomalaisille tuloihin katsomatta ilman hakemuksia suoraan pankkitileille.

Pettymys – menojen kasvattaminen hyvin toimeentulevien hyväksi
Heti perään kuitenkin petyin, sillä ymmärsin, ettei lehdessä esitelty malli paranna kaikkein heikoimpien asemaa ja lisäksi suurin osa perustulosta menisi jo hyvää palkkaa nostavalle keskiluokalle ja rikkaille. Ehdotuksessa perustuloa maksetaan ainoastaan täysi-ikäisille. Nopean laskutoimituksen mukaan perustuloa maksettaisiin tällä mallilla 20-25 miljardia euroa vuodessa. Summa on kaksi kertaa enemmän kuin koko sosiaali- ja terveysministeriön määrärahat ensi vuonna ja reilusti puolet Suomen valtion vuoden 2007 budjetista! Malli pitäisi siis pienten tuloluokkien työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset suurinpiirtein entisillä tuloillaa, mutta sen suurin menoerä olisivat tällä hetkellä tukia saamattomat keski- ja hyvätuloiset. En näe tällaista järjestelmää missään tapauksessa tavoiteltavana asiana.

Yksi hyvä puoli perustulossa on. Se vähentäisi byrokratiaa. Mutta nyt esitetty Vihreitten malli kasvattaa valtion menoja tulonsiirtojen ulottuessa rikkaisiin, eikä paranna millään tavalla niiden asemaa, jotka tässä yhteiskunnassa ovat heikoilla. Lisäksi uusien ihmisryhmien tuominen valtion tukien piiriin täytyy jonkun maksaa. Vilkaiskaapa valtion budjettia ja miettikää, mistä rahat ottaisitte?

Byrokratian karsiminen
Mallin pohjalta voidaan kuitenkin herätellä keskustelua byrokratian karsimiseksi. Luulisi valtion pystyvän valvomaan kansalaisiaan sen verran, että kun kerran haluaa tukiakin maksaa, löytyisivät tuettavat ilman, että heidän täytyy rampata Kelan toimistossa jatkuvasti uusia todistuksia toimittamassa ja asiakirjoja täyttämässä. Keskittymiskyvyttömyydestä ja lukihäiriöstä kärsivät kansalaiset kärsivät tästä pahimmin. Joten Kelan virkailijat kenttätyöhön metsästämään työttömiä, opiskelijoita, eläkeläisiä, lapsiperheitä ja heidän tilinumerojaan.

Editoitu myöhemmin: Tämä teksti on kirjoitettu Helsingin Sanomien artikkelista saatujen tietojen pohjalta. Hesari ei maininnut artikkelissa malliin sisältyvästä verotusuudistuksesta.

Maahanmuuttajapaneelin pyörteissä

Pitkän nappuloiden vääntelyn ja kääntelyn tuloksena saimme äänentoistolaitteet hyvissä ajoin viritettyä eduskuntavaaliehdokkaita varten sopivaan kuntoon Bulevardin Kahvisalongissa Helsingin ytimessä. Yhtä aikaa oman tilaisuutemme kanssa pidettiin myös:

A) kaikille avoin Keskustan liikuntatilaisuus Tapio Korjuksen, Markku Uusipaavalniemen, Jari Isometsän, Tanja Saarelan ja Mari Kiviniemen johdolla

B) Helsingin Keskustan piiritoimikunnan kokous

C) ja Helsingin Sanomien järjestämä megalomaanisesti mainostettu kaikille avoin maahanmuuttajatilaisuus Kinopalatsissa, jossa Keskustaa edusti Keskustan Venäjänkielisten vpj. Alexander Yudin-Lazarev.

Debattia
Muista tilaisuuksista huolimatta Bulevardin Kahvisalonki oli käytännössä katsoen jatkuvasti täynnä koko kahden tunnin ajan. Ihmisiä alkoi saapua paikalle jo puoli tuntia ennen tilaisuuden alkamista. Panelistit saapuivat myös ajallaan. Palautteesta päätellen omassa tilaisuudessamme keskusteltiin huomattavasti intensiivisemmin kuin Hesarin tilaisuudessa.

Erityisen kovana keskustelu kävi Teemu Lahtisen (ps.) ja Tapio Laakson (vihr.) välillä. Lahtinen kiihtyi Laakson väittäessä, että kansallisvaltio on ollut yksi kaameimpia keksintöjä maailmassa. Lahtisen mielestä kyseessä on päinvastoin ollut yksi parhaista asioista maan päällä. Miesten kiistellessä keskenään kolmas panelisti Olesja Selivanova kurtisteli kulmiaan ja puisteli päätään. Jälkipuinneissa esille nousi myös Laakson huomautus, että Keskustalla ei Helsingissä taida kohta muita aktiiveja ollakaan kuin maahanmuuttajia. Lahtisen ja Laakson blogeissa debatti muuten tuntuu edelleen jatkuvan.

Tyytyväisiä osallistujia
Järjestäjille imartelevaa oli panelistien ja yleisön runsas positiivinen palaute. Erityisesti kiiteltiin siitä, että erilaiset mielipiteet päästettiin esille. Tuore puheenjohtajamme ja toinen paneelin vetäjä Mohamed Abdirahim Hussein huomauttikin aivan paneelin lopuksi, että juuri tällaisia foorumeja keskustelu maahanmuuttajista ja kulttuurieroista kaipaa.

Kiitokset vielä kaikille panelisteille ja yleisölle!