Aleksander Litvinenkon murha
Anna Politkovskajan murha hämmentää edelleen ja kiinnostus siihen näyttää vaativan lisää uhreja. Entinen KGB:n virkailija Aleksander Litvinenko myrkytettiin toksiinilla Lontoossa tutkiessaan Politkovskajan murhaa.
Salainen tiedustelu ja vääristä poliittisista sanoista murhaaminen ovat todellisuutta Euroopassa edelleenkin. Vaikka Politkovskajan murha ei koskaan selviäisikään ja todisteita sen ulottumisesta Venäjän nykyhallintoon ei olisi, kertovat nämä tapahtumat kuitenkin siitä, että joku on valmis kaikkeen estääkseen sananvapauden.
Vakoojia ja katoamisia
Ollessamme viime talvena matkalla Valko-Venäjälle vaalitarkkailutehtäviin saimme vakoojat peräämme ja koko operaatiomme tuhottiin. Keskustanuorten vaalitarkkailuryhmällä ei ollut tarkoitustakaan ajautua konfliktiin Valko-Venäjän viranomaisten kanssa, mutta silti viisumimme maahan evättiin. Passit katosivat DHL:n pikapostista ja ilmestyivät kuin tyhjästä vain hetken liian myöhään. Ehkä toimimme väärien tahojen kanssa yhteistyössä? Kymmenien ystäviemme pidätykset maassa olivat käsittämättömiä ja ikäviä tapauksia. Itse kärsin ja sairastin koko matkan ajan. Myrkkyjä suurempiin joukkoihin vaikuttavat pelon, stressin ja levottomuuden herättäminen.
Itsekin joudun pohtimaan, mitä voin kirjoittaa ja mitä sanoa, jotta voisin tulevaisuudessakin osallistua kansainväliseen politiikkaan ja demokratiatyöhön. Silti sydän tahtoo kertoa kaiken. Onko heikko se joka puhuu, vai se joka vaikenee? Onko puhuminen aina viisautta?
Joku toivoo, että olisit hiljaa, sanoo Keskustanuorten tuore kampanja. Vaikenemalla kuitenkin pääsisi helpommalla. Kukaan ei moittisi. Sydän tahtoo kuitenkin puhua, saada selityksiä, pelkää pahinta, toivoo parasta. Moni valitsee vaikenemisen ja siksi puhuja on yksinäinen. Stressaantuu, väsyy, masentuu ja ei ymmärrä. Tuntuu kiusalliselta pohtia tällaisia asioita.
Päivänpaiste vai teiden erkaneminen
Sydämeni kieltäytyy uskomasta murhiin ja myrkytyksiin. Varkauksien ja muun vahingonteon tahallisuuteen ja niiden järjestelmällisyyteen en myöskään haluaisi uskoa. Uskon vain, että suurin osa ihmisistä tuomitsee sellaisen ja niille perustuva toiminta päättyy lyhyeen. Venäjän edun kannalta Anna Politkovskajan murhan on toivottava selviävän pian ja perusteellisesti, muuten päivänpaistepolitiikan aika, josta edellisen kerran päästiin nauttimaan WTO-neuvotteluissa, voi olla ohi.
Irakin sodan yhteydessä puhuttiin USA:n ja Euroopan ajautumisesta eri teille. Vaikka pitkään näytti siltä, että Venäjän ja EU:n tiet ovat yhtymässä, näyttää tilanne tänä päivänä huonommalta. EU:n johtajien luottamus Venäjään horjuu ja Venäjän johto näyttää suhtautuvan samalla tavalla EU:hun. Syytä ei voi kuin arvailla.
Tarvitaan ruohonjuuritason yhteistyötä kansalaisten välillä, kun johtajat eivät kykene ongelmiaan ratkomaan.
