Kuinkas sitten kävikään?

huhtikuu 17, 2007 at 12:22 ip (Aatteet, Puolueet)

Keskusta ja Vihreät mahtuvat nyt ensimmäistä kertaa Suomen historiassa samaan hallitukseen. Historiaa tutkimalla näiden kahden puolueen välillä vallinnut juopa saattaa alkaa vaikuttaa omituiselta.

Suomalaisen ympäristöliikkeen historia ei ala Vihreästä puolueesta, vaan sen juuret kantavat paljon kauemmaksi historiaan. Oikeastaan jo vanha suomalainen elämäntapa perustui luonnon kunnioitukseen ja sen kanssa sovussa elämiseen. Monet vanhan polven vihreän liikkeen (ei puolueen) edustajat alkoivat huolestua teollistumisen ja kaupungistumisen vaikutuksista ympäristön tilaan jo ennen 1960-lukua.

Suomeksi julkaistiin lukuisia ympäristön ja maailman tilaa käsitelleitä kirjoja jo hyvissä ajoin ennen varsinaista poliittista aktivoitumista. Kuitenkin jo ensimmäisissä kansanedustajissa oli nähtävissä myös ympäristön tilasta huolta kantavia äänenpainoja. Esimerkiksi Maalaisliiton ja Keskustan aatteellisena isänä pidetty Santeri Alkion käyttämä termi maahenki kuvasi ihmisen tervettä suhdetta luontoon.

Teollistumisen ja kulutuksen kiihtyessä kuitenkin yhä useampi myös kaupungeissa alkoi huolestua. Yksi ensimmäisistä yrityksistä nostaa luonnosta huolehtiminen poliittisen keskustelun ytimeen oli Nuoren Keskustan Liiton Helsingin piirijärjestö ry:n perustaminen vuonna 1960-luvulla. Keskustanuorten sisällä aloitettiin 60-luvun lopulla ohjelmatyö, jonka kannattajista sai alkunsa liike, jota tuolloin kutsuttiin vihreäksi aalloksi. Elävinä todisteina tästä Helsingin Keskustanuorten toimistolta löytyy vielä nykyäänkin suuri määrä muun muassa vihreän aallon pinssejä. Vihreä aalto levisi järjestön sisällä ja sen puuhamiehinä toimivat esimerkiksi Aulis Junes, Jouko Loikkanen ja Risto Volanen, joiden poliittisessa opissa myös Matti Vanhanen kasvoi sittemmin. Tavoitteena oli tuoda maanläheinen politiikka myös Helsinkiin ja kaikkiin puolueisiin.

1970-luvun alussa vihreän liikkeen ideat alkoivat saada tulta alleen etenkin pääkaupunkiseudulla. Nuoret aktiivit eivät kuitenkaan olleet asioista yksimielisiä ja puoluetoiminta tuntui jäävän hetkeksi taka-alalle. Koijärven tapahtumien jälkeen vanhimmat aktiivit olivat kiivaasti vastustamassa vihreän puolueen perustamista, mutta myöhemmin mukaan tulleet Heidi Hautala, Pekka Sauri ja Osmo Soininvaara pitivät päänsä ja uusi puolue syntyi. Pentti Linkolan, Eero Paloheimon ja Aulis Juneksen hengenheimolaiset saivat ajan kuluessa nähdä taistolaisten ja elitistien ryhtyvän monopolisoimaan vihreää liikettä yhden puolueen taakse.

Samalla yhteydet Keskustaan olivat erityisen harvassa. Keskustan kannatus laski ja vasta uusimman ympäristöaallon myötä näyttävät uudet tuulet puhaltavan myös Suomen poliittisessa kentässä. Puolueiden aatehistorioiden perusteella mahdollisuuksien toimivaan ja tulokselliseen hallitusyhteistyöhön luulisi olevan erinomaiset. Vaikea maaseudun ja kaupunkikulttuurin yhteensovittaminen ja erilaiset ympäristöt sekä pitkäaikainen epäluulo toisia kohtaan jäytää kuitenkin kenttäväen mielissä.

Näiden epäilyksien hälventämiseksi olisi ehkä molemmissa puolueissa nykyään toimivien nuorten syytä tutustua omaan aatehistoriaan ja niihin toimijoihin, jotka syystä tai toisesta ovat omassa puolueessa joutuneet sivuraiteille omien poliittisten mielipiteidensä takia.

3 kommenttia

Hallitusohjelma

huhtikuu 17, 2007 at 11:00 ap (eduskuntavaalit)

Oppositiopuolueet  ja media ovat suhtautuneet uuteen hallitusohjelmaan melkoisella hiljaisuudella. Keskustan puoluetoimistolla on hyristy tyytyväisyydestä, sillä tiettyjä ennakkoluuloja entisiin oppositiopuolueisiin on olemassa. Jälki näyttää kuitenkin olevan hyvää. Itse olen kiinnittänyt huomiota etenkin maahanmuuttoon, energiakysymyksiin, verotukseen ja perusturvaan liittyviin kysymyksiin. Niinpä nostan nyt esiin ne asiat, jotka minua ohjelmassa erityisesti ilahduttivat. Koko ohjelma löytyy täältä: http://www.vn.fi/tiedostot/julkinen/hallitusneuvottelut/fi190670.pdf

Maahanmuuttopolitiikka
Maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä hallitusohjelma näyttää myllertävän monen asian uusiksi. Ulkomaalaisvirasto muuttuu maahanmuuttovirastoksi ja kaikki maahanmuuttoasiat siirtyvät sisäministeriölle, jossa niitä tulee johtamaan RKP:n Astrid Thors maahanmuutto- ja eurooppaministerinä. Muutos tulee olemaan suuri verrattuna SDP:n Kari Rajamäen aikaan. Nykyinen B-lupakäytäntö, josta ehdin juuri kirjoittaa blogiinikin näyttää menevän täysin uusiksi. Oleskelulupiin tulee työ- ja opiskeluoikeus. Turvanpaikanhakijat voivat jatkossa hakea työlupia Suomesta tai mistä tahansa muusta Schengen-maasta. Työvoiman saatavuusharkinnasta luovutaan asteittain. Lasten asema tulee saamaan erityiskohtelun jatkossa, vaikkakaan konkreettisia muutoksia ei hallitusohjelmaan ole kirjattu.

Energiapolitiikka
Hallitus asettaa kovan tavoitteen, jonka mukaan Suomi tulee luopumaan hiilivoimaloista ja öljykäyttöisistä lämpökattiloista. Hiilelle tullaan mätkäisemään ympäristöveroja. Tämä tulee asettamaan erityisen haasteen etenkin Helsingille, jonka energian-, sähkön ja lämmöntuotanto ovat riippuvaisia hiilestä. Tänä iltana on Helsingin ympäristölautakunnan kokous, jossa käsitellään Jouko Malisen valtuustoaloitetta energiakysymyksistä. Tulen ehdottamaan, että lautakuntamme suosittelee Helsingin aloittavan valmistautumisen kohti täydellistä hiilestä luopumista.

Verotus
Oletko kenties joskus kummastellut vierailessasi muualla maailmassa ruoan edullisempaa hintaa. Yksi selittävä tekijä löytyy suomalaisen ruoan kireästä verotuksesta. Nyt hallitusohjelmaan on vihdoin kirjattu ruoan arvonlisäveron alentaminen 17%:sta 12%:iin. EU-maat voidaan laskea ruoan verotuksen osalta kolmeen luokkaan, korkean ja halvan verotuksen sekä verottomien luokkaan. Alennuksen ansiosta Suomi nousee matalan verotuksen luokkaan, kuitenkin vasta sen heikompaan päähän. Veronalennus tulee näkymään myös ruoan hinnoissa oman arvioni mukaan noin 3% alennuksena. Ennen EU-jäsenyyttä ruoan ALV oli Suomessa 12%. Korotuksen 17%:iin piti olla väliaikainen ja voimassa vain kolme vuotta. Toisin kävi. Vihdoin tähänkin asiaan saadaan muutosta, joka hyödyttää kaikkein köyhimpiä ihmisiä.

Ihan vertailun vuoksi ruoan ALV:t kaikissa EU-maissa:
Korkea verotus 
Tanska 25
Bulgaria 20
Unkari 20
Slovakia 19
Romania 19
Viro 18
Latvia 18
Suomi 17
Matala verotus
Ruotsi 12
Itävalta 10
Kreikka 9
Slovenia 8.5
Saksa 7
Hollanti 6
Belgia 6
Ranska 5.5
Portugali 5
Tsekki 5
Liettua 5
Espanja 4
Italia 4
Luxemburg 3
Puola 3
Ei veroja ruoassa
Malta 0(4)
Irlanti 0
Iso-Britannia 0
Kypros 0

Sosiaaliset uudistukset
* OPISKELIJAT: Opintotukeen tulee 15% korotus ja tulorajoja nostetaan 30%.
* ELÄKELÄISET: Eläkeläiset ovat maksaneet palkansaajia korkeampia veroja. Nyt asiaan tulee muutos ja verotus korjataan vastaamaan muita kansalaisia. Lisäksi kansaneläkkeitä korotetaan 20 eurolla kuukaudessa vuoden 2008 alusta.
* LAPSIPERHEET: Lapsilisät nousevat kolmannesta lapsesta alkaen 10 eurolla kuukaudessa. Samoin nousee lapsilisän yksihuoltajakorotus saman verran. Äitiys-, isyys-, ja vanhempainrahat nousevat työmarkkinatuen tasolle. Lasten kotihoidontuki nousee 20 eurolla kuukaudessa.
* ALKOHOLI: Alkoholiverotus nousee
* HEIKKOPALKKAISET NAISET: Hallitus sitoutuu kolmikantaiseen samapalkkaisuusohjelmaan. Lisäksi hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella naisvaltaisten alojen palkkaratkaisua kuntasektorilla.

Negatiivista
Kevyt liikenne sivuutetaan hallitusohjelmassa pelkällä maininnalla kevyen liikenteen olosuhteiden parantamisesta. Olisin toivonut tähän konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.

Yhteenveto
Hallitusohjelma näyttää hyvältä. Kommentoikaa tekin puutteita ja positiivisia asioita ohjelmassa. Kaiken kukkuraksi ohjelma on yllättävän selkokielinen ja helppolukuinen. Koko ohjelma löytyy täältä: http://www.vn.fi/tiedostot/julkinen/hallitusneuvottelut/fi190670.pdf

Kommentoi

B-oleskelulupa, B-status, B-lupa

huhtikuu 13, 2007 at 11:37 ap (Globaali demokratia, Vähemmistöt)

Olet ehkä jo kuullutkin B-oleskeluluvasta eli B-statuksesta? Se on väliaikainen oleskelulupa, joka myönnetään Suomeen muuttavalle vuodeksi kerrallaan. Jos satut olemaan turvapaikanhakija, B-lupa on sinulle synkkä päätös.

Ehkä olitkin jo kuullut, että jos olet peruskouluikäinen, B-lupa ei anna sinulle oikeutta käydä peruskoulua? Tai jos olet tämän iän jo ylittänyt, et voi saada esimerkiksi ammatillista koulutusta. Jos sitten haluatkin koulutuksen sijaan tehdä töitä, ei B-lupa anna sinulle lupaa siihenkään. B-lupa ei myöskään oikeutta omaan asuntoon eikä työvoimatoimiston tai KELAn palveluihin. Henkilöllisyystodistukseen ei ole oikeutta. B-luvalla et myöskään saa mitään matkustusasiakirjoja, joten olet mukavasti jumissa paikassa, jossa et saa tehdä juuri muuta kuin kävellä kadulla.

B-lupa ei anna lupaa perheen yhdistämiseen. Jos olet siis vaikkapa 10-vuotias, et saa käydä koulua, etkä matkustaa tapaamaan vanhempiasi matkustusasiakirjojen puuttuessa.

Muistithan kuitenkin, että hakiessasi oleskelulupaa, sinulla on paljon paremmat oikeudet. Ei siis kannata saada lupaa, vaan antaa hakuprosessin pitkittyä ja valittaa luvan saamisesta.

Ei kai maahanmuuttopolitiikkamme vain ole karahtamassa karille?

Pikaisia muutoksia toivoen…

6 kommenttia

Vihreiden perustulomalli

huhtikuu 5, 2007 at 10:44 ap (Aatteet)

Kiitän Leena Hernesniemeä aktiivisuudesta keskustelussa perustulosta. Aihe on hyvin laaja ja vaatii pidempää perehtymistä. Se on myös ollut viime vuosien radikaalein, eniten keskustelua herättäinein ja mielestäni paras avaus koskien perusturvan uudistusta.

Vihreiden perustulomallissa jokaiselle kansalaiselle maksettaisiin 440 euroa kuukaudessa suoraan pankkitilille. Perustulo korvaisi käytännössä kaikki sosiaaliturvan nykyiset minimietuudet (opintotuet, kansaneläkkeet, työttömyyspäivärahat jne.) Ansiosidonnaiset etuudet kuten vanhempainpäiväraha, työttömyysturva ja ansioeläke säilyisivät nykyisellä tasollaan, samoin lapsilisät. Lisäksi mallissa ehdotetaan kaikista työtuloista maksettavan 39% veroa poislukien jo nyt yli tuon prosenttiluvun maksavilta (yli 5000 euroa kuussa ansaitsevat), jotka maksaisivat veroa 49%.

Vihreiden kotisivuilla löytyy runsaasti ajatuksia mallin eduista, joten niitä ei ole syytä toistaa. Ehdotus tällaisenaan ei ole mielestäni käyttökelpoinen, vaikka antaakin hyvän pohjan keskustelulle. Miksi olen tätä mieltä?

1. Pienituloisten (alle 2000 euroa kuukaudessa tienaavat) ja suurituloisten (yli 3000 euroa kuukaudessa tienaavat) tuloerot kasvaisivat perustulon jälkeen maksettavan tasaveron takia. Esimerkiksi 21000 euroa vuodessa tienaavan tulot kasvaisivat 129 euroa kuukaudessa, 60000 euroa vuodessa tienaavan jopa 169 euroa enemmän kuukaudessa. Näin kaikkein kovinta työtä tekevät siivous- tai hoitoalan ihmiset putoaisivat vertailussa kovapalkkaisiin, vaikka omat tulot nousisivatkin.

Mahdollinen ratkaisu: Progressiivisen tuloveron säilyttäminen kokonaisuudessaan.

2. Mallista puuttuu suhdanteiden muuttumisen vaatima joustavuus. Palkkatasojen (lukuunottamatta rikkainta kymmenystä) muuttuessa on vaarana käydä niin, että nyt laskettu nollavaikutus valtion kassaan muuttuu radikaalisti palkkojen noustessa.

Mahdollinen ratkaisu: Progressiivisen tuloveron säilyttäminen kokonaisuudessaan.

3. Kaikkein vaikemmassa yhteiskunnallisessa tilassa olevat saattavat tipahtaa sosiaalitoimen kontaktien ulkopuolelle. (Vaikutus saattaa olla toisille positiivinen ja toisille negatiivinen.)

Mahdollinen ratkaisu: a) Voimakkaat lisäpanostukset sosiaalitoimeen. b) Yleisen palkkatason pudottaminen tai palkankorotusten jäädyttäminen yhä suuren työttömien joukon palkkaamiseksi säästyneillä rahoilla töihin. B-ratkaisu on erittäin vaikea toteuttaa ja vaatisi ennen näkemätöntä yhteiskunnallista epäitsekkyyttä ja välittämistä heikoimmista. Lisäksi tässä mallissa olisi hyvin toimeentulevienkin ymmärrettävä halonhakkuun, kahvinkeittämisen, siivouksen ja muun fyysisen tai nyt halveksitun työn merkittävyys syrjäytetyille ja puolikuntoisille ihmisille. Tämä vaatisi myös työpaikkojen tehokkuusajattelun korvaamista onnellisuusajattelulla. Tämä tahtoo olla vaikeaa nykyisessä kiireisessä ja ahneessa tehokkuusyhteiskunnassa.

Kommentoikaa näitä ajatuksia vapaasti. Tarkoitus ei ole teilata hyvää keskustelunavausta vaan päinvastoin viedä sitä eteenpäin puuttuen sen kehittämistä vaativiin kohtiin.

8 kommenttia

Työperäinen maahanmuutto

huhtikuu 2, 2007 at 8:41 ip (Globaali demokratia, Järjestötyö, Poliisi, Vähemmistöt)

Olen taistellut viimeisen parin kuukauden ajan järjestömme jäsenen ja hyvän ystäväni oikeudesta asua Suomessa. Samaan aikaan kun hallitus valmistelee ohjelmaa työperäisestä maahanmuutosta, ovat Suomen viranomaiset päättäneet karkottaa tämän Suomelle tärkeän ystäväni takaisin kotimaahansa – syynä on “turvallinen alkuperämaa”.

Tämä ystäväni työskentelee ahkerasti 15 hengen ryhmänjohtajana suurehkossa suomalaisessa yrityksessä pääkaupunkiseudulla. Hän opiskelee samalla suomea aikuislukiossa sekä kansainväliseen politiikkaan liittyviä asioita kristillisessä koulussa. Viranomaisten kanssa hän pystyy kommunikoimaan suomeksi. Hän ei nosta penniäkään sosiaalitukia Suomen valtiolta ja on ylpeä siitä, että hän elättää itsensä. Lisäksi hän on siis mukana järjestötoiminnassa täällä. Yhtään rikosta hänellä ei ole taustallaan.

Ystävälläni ei ole yhtään tuttua alkuperäisessä kotimaassaan. Hänen vanhempansa ovat kuolleet tai tapettu. Häntä itseään on kidutettu. Ystäväni ainoa elossa oleva sukulainen asuu myös täällä. Kaikki ystävät, sukulaiset, työ, opiskelu ja elämä on täällä. Ystäväni on suorastaan tuottoisa Suomen valtiolle. Hän on oikea kunnon kansalainen.

Keskiviikkoisin hän ilmoittautuu poliisille, joka työskentelee nyt hänen matkustusasiakirjojensa kuntoon saattamiseksi, jotta hänet voidaan lähettää pois täältä vastoin hänen omaa tahtoaan. Minun on ollut erittäin vaikea ymmärtää, mitä oikein tapahtuu. Kaikki apu otetaan vastaan.

Ihmisoikeuksien ja työperäisen maahanmuuton näkökulmasta näyttää tämä yksittäinen tapaus tapaus kulkevan kohti käsittämätöntä vääryyttä.

8 kommenttia

Vaalipiirijako

maaliskuu 29, 2007 at 3:03 ip (Globaali demokratia, eduskuntavaalit)

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronbergin ja Kristillisdemokraattien Sari Essayahin tiputtua eduskunnasta verraten suurilla äänimäärillä on valtakunnassa aloitettu vilkas keskustelu vaalipiirijaon muuttamisesta. Esityksiä on sinkoillut suuntaan ja toiseen, mutta niille kaikille on ollut yhteistä pienimpien vaalipiirien yhdistäminen.

En ole kuitenkaan kuullut kenenkään ottavan kantaa siihen, kuinka vähävaraisemmalla ja heikommin tunnetulla ehdokkaalla on vaikeuksia päästä läpi maantieteellisesti tai väestöllisesti suuresta vaalipiiristä. Suurien vaalipiirien selvänä ongelmana on ehdokkaiden vieraantuminen kansasta.

Santeri Alkio ehdotti aikanaan Suomeen 70 vaalipiiriä. Pienessä vaalipiirissä oman ehdokkaansa tuntee helpommin ja häntä on mahdollista tavata vaalien välilläkin useammin, jos ehdokas vain jalkautuu omalle äänestysalueelleen. Sama pätee vielä tänäänkin.

Lisäksi äänestäjällä tulisi olla mahdollisuus rekisteröityä äänestämään oman kotipaikkakuntansa ulkopuolella, jos hänen mielestään pätevin ehdokas sattuu asumaan toisessa vaalipiirissä. Tämä mahdollisuushan on jo käytössä ehdokkaiden asettuessa itse ehdolle. Varsinkin liikkuvien ihmisten, jotka ovat usein nuoria, on vaikeaa löytää uudesta vaalipiiristä sopivaa ehdokasta, kun kaikki ehdokkaat ovat vieraita. Miksi minun kansanedustajan siis tulisi välttämättä olla nykyiseltä asuinseudultani?

Näillä kahdella uudistuksella astuisi suomalainen parlamentaarinen demokratia ison askeleen eteenpäin demokratian polulla. Myös nyt tehdyt uudistusehdotukset ovat lähinnä askeleita väärään suuntaan, jos niiden avulla vaalipiirien kokoa pyritään kasvattamaan ja valtaa näin karkottamaan entistä kauemmaksi normaalista kansasta. Ei ihme jos äänestysaktiivisuus laskee, kun vaalijärjestelmä on jumittunut vanhaan muuttumattomuuden aikaan ja tehdyt uudet ehdotukset ovat konservatiivisuuden huippua.

13 kommenttia

Keskustasta pehmeiden arvojen lipunkantaja

maaliskuu 20, 2007 at 11:17 ip (Aatteet, Puolueet, eduskuntavaalit)

Kova SDP koki kovan kolauksen
Eduskuntavaalien tulos kertoo selvää kieltä. Kansa oli tyytymätöntä SDP:n politiikkaan. Hallituksessa SDP on profiloitunut monelle suomalaiselle Kari Rajamäen ja Eero Heinäluoman kautta. Näin katsottuna on vaikeaa sanoa, että SDP edustaisi pehmeämpiä arvoja kuin Kokoomus. Rajamäen ansiosta Suomen maahanmuuttopolitiikka ja Ulkomaalaisviraston toiminta on ennen näkemättömän poukkoilevaa ja huonoa. Heinäluoman esiintymiset ovat antaneet sen vaikutelman, että tärkeät ympäristöasiat eivät ole SDP:n asialistalla kärkipäässä. Lisäksi puolue näyttää arvostavan erityisen huonosti nuoria jäseniään ja kykyjään.

Ei ole ihme, että moni jäi vaalipäivänä kotiin nukkumaan ja jätti etsimättä ympäristötietoista ja heikomman asiasta välittävää ehdokasta SDP:n listalta. Niin kauas suomalaisesta todellisuudesta on SDP:n johto tuntunut pudonneen.

SDP:ssä pohditaan nyt varmasti vakavasti heikkoja tuloksia, mutta muutosta kovaan politiikkaan ei ole näkyvissä. Maan suurimmassa kaupungissa Helsingissä on seuraavissa kunnallisvaaleissa markkinarakoa pehmeille keskustalaisille ja alkiolaisille arvoille. Muiden epäonnistuminen luo täällä pohjaa Keskustan kannatuksen nousulle. Huolimatta toisen kansanedustajan menettämisestä, Keskusta oikeastaan eteni jälleen Helsingissä, kun huomioidaan edellisten vaalien pääministerikamppailu Anneli Jäätteenmäen ja Paavo Lipposen välillä. Kunnallisvaaleihin 2004 verrattuna kasvoimme Helsingissä prosentuaalisesti toiseksi eniten jääden vain niukasti jälkeen Kokoomuksesta.

Seuraavasta hallituksesta ja hallitusohjelmasta
Hallitusneuvotteluista tulee nyt erittäin tärkeät. Jos uusi hallitus muodostetaan sinivihreälle pohjalle tulee ainakin maahanmuuttajien, yrittäjien ja lapsiperheiden asema paranemaan. Työttömyydenhoito tulee olemaan myös helpompaa, jollei ammattiyhdistysliike ryhdy työreformin torppaamisen kaltaiseen, työttömyyttä kasvattavaan, vastarintaan. Kokoomuksen kanssa maltillisista palkankorotuksista sopiminen on helpompaa ja rahaa jää työttömien työllistämiseen entistä enemmän. Koska palkkaerot mies- ja naisvaltaisten alojen välillä ovat järkyttävät, joudumme ehkä jopa tilanteeseen, joissa miesvaltaisten alojen palkankorotukset on pakko jäädyttää erojen tasoittamiseksi ja työttömien palkkaamiseksi takaisin töihin.

Keskustalaisten näkökulmasta on erittäin tärkeää saada hallitusohjelmaan ruoan arvonlisäveron alentaminen, opintotuen korotus, fossiilisista polttoaineista luopumiseen kannustavia konkreettisia ideoita ja lähipalveluiden turvaaminen. Näiden tavoitteiden vuoksi potentiaaliseksi hallituskumppaniksi nousevat myös Vihreät. Uskonkin, että Vihreät saavat hallituspaikan, jos heiltä löytyy halua todelliseen vastuun kantamiseen ja yhteistyöhön ainaisen kritisoinnin sijasta.

Kaiken kaikkiaan Suomi saa Keskustan johdolla nyt hallituksen, joka tulee toteuttamaan ihmisiä kannustavaa ja rohkaisevaa, positiivista politiikkaa.

2 kommenttia

Keskustalainen Helsinki

maaliskuu 15, 2007 at 9:56 ip (Autoilu, Helsinki-politiikka, Julkinen liikenne, Kevyt liikenne, Puolueet, Ympäristölautakunta, eduskuntavaalit)

Helsingin ympäristölautakunnan jäsenenä haluan kiittää julkisesti Matti Vanhasta tuesta sille linjalle, joka edustaa todellista muutosta Suomen suurimman kaupungin Helsingin siirtymiselle kauaskantoisen kestävän kehityksen linjalle. Tämän illan Ylen vaalitentissä puolueiden väliset teot ja erot vastuun ottamisesta ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä ja ympäristökysymyksissä nousivat selkeästi esiin.

Hiiletön Helsinki
Matti Vanhanen on tämän eduskuntavaalikampanjan aikana nostanut esiin kaksi pääkaupunkimme tärkeintä ympäristöpoliittista kysymystä. Ensimmäinen niistä on Helsingin luopuminen hiilen ja öljyn poltosta korvaamalla nämä lämmön-, sähkön ja energiantuotantomuodot puusta saatavilla raaka-aineilla. Illan vaalitentissä kuultiin Eero Heinäluoman ja Jyrki Kataisen suulla selkeästi se energiapolittiinen linja, jota SDP ja Kokoomus ovat Helsingissä ajaneet ja se tärkeimpiin energiapoliittisiin asioihin puuttumattomuus, jota Vihreät ovat Helsingissä vuosikausia harrastaneet ja josta Tarja Cronbergkin tänään vaikeni. Helsingin pitää luopua Matti Vanhasen toivomuksen mukaan Hanasaaren ja Salmisaaren hiilidioksidipäästöisistä voimaloistamme.

Pehmeiden liikennemuotojen Helsinki
Toinen merkittävä kysymys liittyy liikenteeseen. Kevyen liikenteen nostaminen politiikan raskaimmalle huipulle on ollut Matti Vanhaselta helsinkiläisiä erittäin läheisesti koskettava kysymys. Jo vuosikymmeniä kaupunkimme polittisesta keskustelusta liikenteen vähentämiseksi on puuttunut täydellisesti kevyestä liikenteestä huolehtiminen. Siksi pääkaupunkimme on tänään kaikista suurista pohjoismaisista kaupungeista viimeisenä kevyen liikenteen käyttäjäosuuksissa ja ensimmäinen yksityisautoilussa. Autoton keskusta ei tule Helsingissä koskaan toteutumaan, jos keskustelussa puhutaan vain julkisesta liikenteestä ja yksityisautoilusta.

Äänestä muutos Helsinkiin, siihen tarvitaan kahdet vaalit
Kehotan helsinkiläisiä lähtemään sunnuntaina sankoin joukoin vaaliuurnille, jotta saamme vahvemman keskustalaisjohtoisen hallituksen jatkamaan työtään. Lisäksi on erittäin tärkeää, että vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Helsingissä nähdään todellinen muutos puolueiden voimasuhteissa. Sinä päivänä jona yhtä aikaa nähdään Suomessa Keskustan johtama hallitus ja Helsingin kaupunginvaltuustossa suuri keskustalainen ryhmä, tulee alkamaan pääkaupunkimme muuttuminen hiilettömäksi, öljyttömäksi, kevyttä liikennettä ja järkeviä joukkoliikenneyhteyksiä suosivaksi edelläkävijäkaupungiksi.

Muutoksen havina
Osallistuin muutama viikko sitten Ylen Vaaliexpress -lähetykseen, jossa pääsin kommentoimaan Suomen ja Helsingin energiapolitiikkaa. Tämän tv-esiintymisen seurauksena olen saanut runsaasti positiivista palautetta. Palautetta on tullut energia-alan yrittäjiltä, koijärveläisiltä, tutkijoilta, tavallisilta kaduntallaajilta, puoluetovereilta, Keskustan 1960-luvun Vihreän Aallon edustajilta, Vihreiden entisiltä äänestäjiltä ja jopa perustajilta.

Mielenkiintoisimmassa palautteessa minulle kerrottiin, että suomalaisessa politiikassa alkaa vasta nyt näkyä 40 vuoden takainen keskustalainen Vihreän Aallon politiikka. Matti Vanhanen on kuulemma nyt nostanut juuri niitä arvoja esiin, joista keskustanuoret tuolloin kantoivat huolta ja jollaisen poliittisen opin nykyinen pääministerimme aikanaan sai. Minua lämmitti se, että palautteessa oma kekoon kannettu korteni laskettiin tämän politiikkalinjauksen vankkumattomaksi tukirakenteeksi.

Olen varma, että tämä palaute on merkki siitä, että tulemme vielä näkemään päivän, jona muutos tapahtuu ja Helsingin poliittiset voimasuhteet tulevat muuttumaan 1960-luvun Helsingin Keskustanuorista alkaneen Vihreän Aallon poliittisia tavoitteita mukaileviksi.

Kommentoi

Keskustanuoret monikulttuurisuusleirillä

helmikuu 18, 2007 at 5:01 ip (Nuorisopolitiikka, Vähemmistöt)

Palasin juuri Keskustanuorten monikulttuurisuusleiriltä Korpilahden Alkio-opistolta. Leirillä oli tarkoitus aloittaa maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelu. Ohjelman valmistelua alusti muun muassa kansanedustaja Aila Paloniemi.

Maahanmuuttopoliittinen ohjelma tarkentui kuitenkin ensimmäisen työryhmäkokouksen käsittelyssä Keskustanuorten “monikulttuurinen Suomi” -ohjelmaksi. Ohjelmaehdotus keskittyy nimensä mukaan Suomessa jo olevan monikulttuurisuuden kysymyksiin ja maahanmuuttopolitiikkaan otetaan kantaa tarkemmin ehkä muissa ohjelmissa.

Leiri toimi eräänlaisena käännekohtana Keskustanuorten kaksi vuotta kestäneelle erittäin aktiiviselle monikulttuurisuustyölle. Keskustanuorten leikillisesti monikulttuurisuusäidiksi kutsuma Mirella Huttunen siirtyy uusien haasteiden pariin ja työ jatkuu uudella tavalla vapaaehtoisvoimin.

Projektin aikana Keskustanuoret ovat oppineet kutsumaan maahanmuuttajia mieluummin uussuomalaisiksi tai maahanmuuttaneiksi. Sanaa uussuomalainen on ehkä ansiokkaimmin ajanut Jyväskylän Keskustanuorten Ahmed El Massri.

Hallituksen työperäinen maahanmuutto sai kohtalaisen tylyn vastaanoton leiriläisiltä. Vaikka siihen liittyvät ongelmakohdat tunnustettiinkin tärkeiksi, haluttiin leirillä kuitenkin nostaa voimakkaammin esiin koulutukseen ja sivistykseen liittyvät asiat. Maahanmuuttaneiden kotoutuminen ja sen edistäminen kirvoittivat runsaasti puheenvuoroja ja keskustelua. Samoin oli kulttuurien moninaisuuden ja erilaisuuden tunnustamiseen ja niiden tuntemiseen liittyvien asioiden laita.

On hyvinkin mahdollista, että uudesta “monikulttuurinen Suomi” -ohjelmasta siirtyy vaikutteita myös valtakunnan politiikkaan. Useat konkreettiset ehdotukset ja uussuomalaisten omat kokemukset ovat tuoneet uusia tuulahduksia poliittiseen ohjelmatyöhön.

Aihe on erityisen tärkeä ja ohjelma tulee tarjoamaan toisenlaisen näkökulman monikulttuurisuuteen kuin esimerkiksi Suomen Sisu ry:n tai Jussi Halla-ahon aiheesta tekemät ehdotukset. Keskustanuoret ovat vahvasti sitä mieltä, että monikulttuurisuus on luonnollinen osa yhteiskuntaamme. Erilaisuuden tunnistaminen ja uuden oppiminen ovat sulkeutumista parempia vaihtoehtoja.

Meille monikultturisuudesta positiivisia kokemuksia saaneille saattaa tulevaisuudessa olla suurimpia haasteita ymmärtää niitä ihmisiä, joilla henkilökohtaisia kokemuksia monikulttuurisuudesta ei ole tai ne ovat negatiivisia. Suomi on vuosikymmenien jälkeen palaamassa takaisin monikulttuurisempaan yhteiskuntaan, jollainen maamme on esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella ollut. Merkantilistiset ja nationalistiset raja-aidat ovat Euroopassa pääosin madaltuneet 1990-luvun alusta saakka.

Monikulttuurisuus ja ihmisten erilaisuus vaatii tänään erilaista politiikkaa kuin 1970-luvun homogeenisemmässä yhteiskunnassamme. Santeri Alkion ja Keskustan vanha sivistyspolitiikka ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään, päinvastoin. Vaikka monikulttuurisuus ei ole politiikkaamme määrävä tekijä, on sen ymmärtämiseen, sivistykseen, pohjautuva politiikka avainasemassa parempaan yhteiskuntaan ja onnellisuuteen pyrkiessämme.

Näissä asioissa Keskustanuorten pioneerityö jatkuu ja meistä on hyvää vauhtia tulossa tai tullut jo todellinen asiantuntijajärjestö. Kiitos tästä kuuluu sille runsaalle vapaaehtoisten joukolle, joka on osallistunut työhömme.

Fiilis on kaikin puolin erinomainen! =)

5 kommenttia

Ehdolla ympäri Suomen

helmikuu 14, 2007 at 2:03 ip (eduskuntavaalit)

Nämä vaalit ovat ensimmäiset elämässäni, jossa minulla on ollut mahdollisuus tutustua ehdokkaisiin julkisuutta syvemmältä. Osaa ehdokkaista voin jopa kutsua ystävikseni.

Haluan esitellä teillä muutaman hyvin tyypin eri vaalipiireistä. En esittele työni vuoksi helsinkiläisiä ehdokkaita erikseen, sillä saan palkkaa heidän kampanjansa tukemisesta ja siksi en halua asettaa eri ehdokkaita epätasa-arvoiseen asemaan asettumalla jonkun ehdokkaan taakse.

Oula Harjula, Lappi
Tapasimme ensimmäistä kertaa Oulan kanssa Helsingissä valmistautuessamme yhdessä vaalitarkkailumatkaan Valko-Venäjälle. Katastrofaaliseen lopputulokseen ja sairaslomaani päättynyt reissu teki Oulasta heti minulle merkityksellisen ihmisen. Oula on kahden muun matkakumppanini kanssa ainoa ihminen, jonka kanssa olen fuulannut Valko-Venäjän KGB:n vakoojia, tutustunut liettualaiseen terveydenhoitojärjestelmään, perustanut demokratiajärjestön ja lyönyt läpi erilaisissa medioissa MTV3:sta Liettuan ja Puolan pääuutislähetyksiin asti ja ollut mukana missiossa, joka päätyi BBC:n ykkösuutiseksi. Kaiken kaikkiaan Oula on erinomaisen luotettava ystävä, jonka kanssa toivottavasti olemme vielä joskus Murmanskissa ja Tadzikistanissa mitä ihmeellisimmissä demokratiaprojekteissa.

Olesja Selivanova, Uusimaa
Olesjan tapasin ensimmäistä kertaa Maneesikadulla venäläisen nuorisojärjestön tiloissa, jossa olimme järjestämässä monikultturisuusryhmämme tapaamista keväällä 2005. Sain vierestä seurata Olesjan huikeaa urakehitystä. Elämänsä ensimmäisessä Keskustanuorten tapahtumassa hänet nimettiin monikulttuurisen Tilkku-ryhmän vetäjäksi, siitä pian Suomenmaan uutisvalokuvien suosikiksi ja lopulta eduskuntavaaliehdokkaaksi. Minulla oli myös kunnia saada Olesja työkaverikseni puolen vuoden ajaksi itselleni vaikean sairastelun ajaksi. Olesja on ennenkaikkea vastuuntuntoinen, rehellinen ja ahkera ihminen.

Mikko Ahvenainen, Uusimaa
Mikko on nuoresta iästään huolimatta Keskustanuorten toiminnassa mukana pidempään kuin minä. Mikko on niitä harvoja ihmisiä tällä planeetalla, jonka kanssa voin sujuvasti käydä keskustelua Moldovan gagauzien poliittisesta asemasta tai Guamin itsenäisyydestä. Mikko lyö takuulla yleissivistyksellään laudalta suurimman osan istuvista kansanedustajista. Tapasin aikanaan legendaarisen presidenttiehdokkaaksi pyrkineen Veltto Virtasen näköisen Taito Rinteelän, jonka mukaan eduskunnassa on yksi puute, sivistyksen puute. Joillakin sitä sivistystä kuitenkin on.

Toni Auvinen, Etelä-Savo
Toni on vanha toiminnanjohtajakollegani. Hän toimi Keskustanuorten toiminnanjohtajana omalla alueellaan. Keskustanuorten tapahtumissa olen viettänyt paljon Tonin kanssa aikaa. Hän on ennenkaikkea hyvin käyttäytyvä, kohtelias, urheilullinen ja ystävällinen ihminen. Tonillekin toivon oikein hyvää menestystä tulevissa vaaleissa.

Tytti Seppänen, Varsinais-Suomi
Tytti oli niitä harvoja keskustanuoria, jonka tunnistin ulkonäöltä ennen poliittiseen toimintaan mukaan lähtemistäni. Seurasin hänen eurovaalikampanjaansa aikanaan. Keskustanuorissa sain sitten mahdollisuuden tutustua Tyttiin ja hänen ajatuksiinsa lyhyesti. Tulemme hyvin toimeen keskenämme. Tytin mielipiteet ovat usein harvinaisen lähellä omiani ja siksi halusin hänetkin mainita tässä.

Heini Utunen, Keski-Suomi
Heinin tiesin myös ennestään seurattuani hänen edellistä eduskuntavaalikampanjaansa Keski-Suomessa. Heini on yksi räiskyvimmistä persoonista jonka tiedän, aina äänessä ja menossa. Heini on kiinnostunut ja asiantunteva kansainväliseen politiikkaan liittyvissä asioissa ja taitaa useita eri kieliä. Seuraan Heinin menestymistä näissä vaaleissa entistäkin tarkemmin.

Tuomo Puumala, Keski-Pohjanmaa
Tuomo on tullut tutuksi lähinnä työkaverina. Toimistomme sijaitsevat samassa rakennuksessa. Tuomo on huumorintajuinen ja vahva vaikuttamaan. Hän on asiallinen ja omaa mielestäni hyvän arvopohjan. Toivon Tuomon menestyvän mahdollisimman hyvin Vaasan vaalipiirissä, josta äitini oli muuten kotoisin.

Salla Remes, Pohjois-Karjala
Salla taitaa olla kaikista Suomen ehdokkaista ainoa, jonka tunnen jo politiikkaa edeltävältä ajalta, tosin vain hyvin hämärästi kaverin kaverina. Sallan arvomaailma on erityisen lähellä omaani ja kampanjakin näyttää saavan tuulta alleen. Onnea Sallallekin!

Osmo Ihanus, Pohjois-Karjala
Pakko mainita Osmokin, sillä hän sijoittuu vaalikoneita tehdessäni aina aivan kärkipäähän. Olemme tavanneet muutamia kertoja ja tutustumme varmasti jatkossa paremmin.

Perttu Nousiainen, Pohjois-Savo
Perttu oli Keskustanuorten puheenjohtajana, kun aloitin työt puoluetoimistolla. Pertun vahvuuksiin kuuluu erityinen sisäpiirin huumori, vaikka hän osaa olla tiukkakin. Tsemppiä vaalityöhön Perttu!

Myös Pirkko-Liisa Kopakkala, Mikko Kriikku, Henri Vähäkainu, Mikko Savola ja Niklas Homberg ovat nuoria ehdokkaita, joihin olen tutustunut, tosin niin paljon vähemmän, että kirjoitan heistä sitten kun tunnen heidät paremmin. Toivottavasti saan tilaisuuksia tutustua myös heihin.

Kommentoi

« Older entries